Näytetään tekstit, joissa on tunniste Sooloilijat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Sooloilijat. Näytä kaikki tekstit

tiistai 5. lokakuuta 2010

Sooloilijat: Carl Barat

Tämän vuoden selkein "juttu" musakentällä on surinaindien lisäksi ollut soololevyttäjät. Jonsi, Kele, Brandon Flowers ja Phil Selway ovat hyviä esimerkkejä ennen vuoden loppua on vielä Maximo Parkin Paul Smithiltä ja Travisin Fran Healylta tulossa soololevyt. Kaikkia sooloilijoita on yhdistänyt vähän se, että jokainen on hakenut pientä irtiottoa oman bändinsä soundista ja silti lopputulos on ollut muutamista huippuhetkistä huolimatta vähän mitäänsanomaton. Eilen ilmeistyi iloinen yllättäjä sooloilijoiden joukosta, nimittäin The Libertinesistä ja Dirty Pretty Thingsistä tuttu Carl Barat julkaisi oman soololevynsä, joka ensinnäkin on todella hyvä ja toiseksi jotain aivan muuta kuin yhtyeensä.



The Libertines ja Dirty Pretty Things olivat molemmat hyvin rosoisia kitarapop-yhtyeitä, joten on hyvin yllättävää kuulla Barat'lta levy, jonka pääosassa on lähinnä piano ja jouset. Levyn aloituskappale The Magus on jo hyvin yllättävä laahaavalla kompillaan. Kakkosena tuleva Je Regrette, Je Regrette on taas paljon popimpi, mutta silti hyvin kaukana siitä tyylistä, mikä ensimmäisenä Carloksen musiikista tulisi mieleen.





Levyn ensimmäinen biisi, joka pienellä sovituksella olisi helposti perinteinen The Libertines-biisi on Run With The Boys. Muuten levy on kiitettävän erilaisella sapluunalla tehty ja toisin kuin Dohertyn Peten soolon kohdalla, tämä levy kuulostaa skarpilta, eikä vähän sinne tänne hapuilevalta. Barat on mielestäni onnistunut myös sävellyksissään luomaan hyvin syysfiilistelyihin sopivia tunnelmia, kuten Ode To A Girl ja Shadow's Fall.





Pakko myöntää, että olen levyn kuunnellut vasta pari kertaa, joten kovin pinnallinen on kuvani levystä vielä toistaiseksi, mutta jo näillä kuunteluilla voin sanoa, että Carl Barat'n omaa nimeä kantava soololevy on vuoden paras soololevy. En myöskään tiedä, onko toissa kesänä Lontoossa livenä kuulemani biisi tällä levyllä (tuli vain yksi säkeistö, kun Barat unohti sanat). Saa nähdä kuinka hyvin levy kestää aikaa ja missä vaiheessa The Libertines jatkaa ilosanomaansa.

3VOOR12 tarjoaa levyä tämän viikon kuunneltavaksi, mutta jostain syystä levyn viimeiset kaksi kappaletta ovat jääneet ulkopuolelle. Harmi myös siksi, että levyn paras kappale Irony Of Love jää kuulematta. Kuunnelkaa se siis tuosta alta.