Vuoden 2011 parhaat albumit: 20 - 11

Nyt sitten listaillaan kunnolla. Jos edellinen viiden satsi oli vasta pientä lämmittelyä, niin nyt ollaan tosissaan. Siitä todisteena listan uusiksi pistäminen useampaan kertaan. Levyjen sijat ovat nyt ainakin suunnilleen sitä, miten oikeasti näitä arvottaisin tykkäämisasteikossani, mutta huomenna olen varmaan taas ihan eri mieltä. Top kybän sain sen sijaan ratkaistua ja päätettyä paljon nopeammin.

Eipäs nyt jaaritella enempää. Levyjen nimistä löytyy sitten linkin Spotifyyn. Ainoastaan yksi levyistä puuttuu niiden valikoimista, joten sitä en voinut linkata. Pahoittelen. Sen voi toki myös ostaa.

20. Feist - Metals

Feistin neloslevy on hyvä, mutta kun Feistin tyyli ei ole ihan minun kuppini teetä, niin kuin aika vahvasti arviossa painotinkin, niin ei levyllä lopulta ollut mitään asiaa top kymppiin. Muutamat huippubiisit ovat sen sijaan järisyttävän upeita.

19. Lykke Li - Wounded Rhymes

Ensi-ihastuksen jälkeen levy alkoikin vaikuttaa tylsältä. Vuoden lopussa se taas kuulosti todella hyvältä. Anywho, top kakskybään mahtuu ihan helposti.

18. Gil Scott-Heron & Jamie XX - We're New Here

Ei ainoastaan yksi hienoimmista remix-levyistä ikinä, vaan myös upea kunnianosoitus keväällä edesmenneelle Gil Scott-Heronille. RIP Gil.

17. Pyhimys - Paranoid

Pyhimykseltä aivan käsittämättömän kova vuosi, kun molemmat miehen julkaisemista levyistä olivat vuoden parasta Suomiräppiä. Tuoreempi ja synkempi ei yllä Mediumin nerouteen, mutta onhan Pyhin riimit vainoharhaisina, synkkinä ja masentuneinakin aivan käsittämättömän kovia. Stenkan tuotantokin toimii.

16. Raphael Saadiq - Stone Rollin'

Vaikka The Circusin keikka elokuussa oli sieluton rutiiniveto, niin Saadiqin levyn hienoutta se ei himmennä. Tässä on kaikki, mitä hyvältä soul-levyltä vaaditaan. 

15. Coldplay - Mylo Xyloto

Vaikka Mylo Xyloto pauhaa isommin kuin mikään muu levy koko vuonna, niin muovinen ja iso tuotanto ei heikennä levyä, vaan vie Coldplayta luonnollisesti jälleen eteenpäin. Bändi kuulostaa rennommalta ja vapautuneemmalta kuin koskaan. Vielä kun levy on kokonaisuutena bändin parhaimpia, niin voi vain todeta Coldplayn tehneen hienon pop-levyn.

14. Noel Gallagher's High Flying Birds

Odotin Noel Gallagherin levyltä paljon ja paljon häneltä sainkin. Levy on täynnä melodisia ja tarttuvia biisejä, jotka todistavat, että vanhempi Gallaghereista on velho biisintekijänä.

13. The Vaccines - What Did You Expect From The Vaccines?

Brittitulokkaat, joiden piti olla jälleen yksi rock-musiikin pelastajista. Ihan kuin kukaan kuolevaa genreä pystyisi pelastamaan, mutta todistivat ainakin, että perusasioissa pysyttelevällä rämistelyllä on paikkansa tänäkin päivänä. Energisyydessään yksi vuoden merkkipaaluja.

12. Björk - Biophilia

Islannin keijukaisen hieno teemalevy, josta riittää ammennettavaa vielä pitkäksi aikaa. Ihan kuin naisen uudistumiskykyä kukaan olisi epäillytkään, mutta onhan tämä hieno todiste siitä, että Björk osaa tehdä ajatonta musiikkia ajankohtaisilla soundeilla.

11. Anna Calvi

Kyllä tämä nousi yhdeksi vuoden parhaimmista debyyttilevyistä kevyesti. Calvin sävellykset ja sovitukset ovat isoja, mutta ideat kantavat pauhun ylitse, eikä massiivisuus ole biisien ainoa kantava voima.

Huomenna, toivottavasti, saatte top kympin.

Best of 2011... so far 1/4

Lähden viettämään juhannusta maaseudun rauhaan pois nettiyhteyksistä ja muista hömpötyksistä, mutta ajattelin kumminkin jotain spessua kehittää juhannukseksi. Tänä vuonna on tullut todella paljon kaikkea siistiä, josta en vain ole kerennyt tai älynnyt postata mitään. Tässä niitä nyt olisi, neljässä osassa. Vaikka aiheena onkin tämän vuoden parhaimmisto, niin olen yrittänyt vältellä tässäkin blogissa kyllästymiseen asti jauhettuja bändejä, tosin pari "tuttua bändiä" on mukana. Annan myös musiikin puhua puolestaan, joten turhat lätinät jätetään toiseen kertaan. Musiikkihan se pääasia on, eikös.

Hyvää juhannusta kaikille! Yrittäkää olla hukkumatta.

What Did You Expect From The Vaccines?

Kyllä, The Vaccinesin kovasti odotettu debyytti on virallisesti ulkona tänään. Joku onnekas sen tosin osti jo lauantaina, kun piti mennä ostamaan ihan jotain muuta. En valita yhtään, koska odotin The Vaccinesin aukeavan minulle hitaasti. The Vaccines kolahtikin sitten kerralla ja kovaa.

The Vaccinesin vahvuus on ehdottomasti sen vilpittömyys. Yhtye tykittää yksinkertaista ja hauskaa indie-rockiaan nuoruuden kiimalla ja vimmalla niin, että suurin osa kappaleista pysyy alle kolmen minuutin. Sanoituksetkin kun lähinnä käsittelee nuoren miehen epävarmuutta tyttöjen kanssa, niin voiko tässä olla muuta kuin myyty. Ja jos levy alkaa kahdella räjähtävällä ja lähes täydellisellä kaahaus-biisillä, niin voiko mikään mennä vikaan?





Voi ja ei. The Vaccines kuulostaa debyytillään ehdottomasti valmiilta. Yhtye ei piilottele tai piiloudu kikkojen taakse, vaan soittaa juuri sellaista musiikkia kuin heidän vahvuuksilla soitetaan. Bändin tyyli kuulostaa ennen kaikkea raikkaalta. Kun indiessäkin erottautumiseen tarvitaan jo joku "gimmick", niin The Vaccines luottaa yksinkertaisuuden voimaan. Nopeita ja simppeleitä biisejä, joiden tahdissa tullaan pogoamaan kesän festivaaleilla ja indiediscoissa vielä pitkään.

Debyyttibändiltä ei varmaan voi vaatiakaan täydellistä suoritusta, mutta silti en ole täysin vakuuttunut yhtyeen kyvyistä hitaampian biisien kohdalla. Wetsuit on vähän turhankin heppoinen tunnelmointiyritys Glasvegasin tyyliin, mutta kuulostaa vain tylsältä. Lopetuskappale Family Friend on sentään vähän parempi, mutta ei senkään kohdalla ylistyshuutoja voi kaiuttaa. Nämä ovat kumminkin pieniä ongelmia, kun rauhallisemmista kappaleista voi ylistää mm. A Lack Of Understandingia.



What Did You Expect From The Vaccines? on loistava debyytti, joka samalla osoittaa yhtyeen olevan selkeästi tulevaisuuden lupaus, että jo täysin valmis suureen suosioon. Tämä levy ei hae itseään, vaan on selkeästi itsestään varman ja valmiin yhtyeen tuotos. En tosiaan odottanut levyn aukeavan näin nopeasti, enkä edes odottanut olevani tästä levystä näin innoissani, mutta en voi negata. The Vaccines täräytti ja kovaa! Nyt sitten vaikeaa toista levyä odottelemaan.

The Vaccines

Huomenna tulee liput myyntiin kahdelle kevään ehdottomasti kuumimmista keikoista. Kyseessähän ovat tietysti brittitulokast The Vaccinesin Tavastian ja Tampereen Klubin keikkojen liput. Jotta liput menisivät vielä nopeammin kaupaksi, niin hehkutan yhtyettä, enkä suinkaan syyttä.

En lämmennyt alkuun yhtyeelle yhtään. Ensimmäinen biisi minkä kuulin oli Wreckin' Bar (Ra Ra Ra), jonka luulin olevan vain hipsterien vittuilua Ramonesia kohtaan. Voi kuinka väärässä lopulta olinkaan. Nyt biisi kuulostaa alle kahden minuutin kestossaan jo erinomaiselta.



Post Break-Up Sex olikin aivan toista maata. Lämpenin biisille heti. Melodia on todella tarttuva ja kun biisin sanatkin ovat "sukupolvitavaraa", niin The Vaccines ansaitsi paikkansa hypelistassani. Ei kumminkaan vielä ihan kärjestä.



Lisää biisejä on tullut eetteriin hyvällä tahdilla ja jokainen on ollut toinen toistaan parempia. Vaikka yhtye suhiseekin hyvin 2010-luvulle tyypillisesti, niin silti bändi kuulostaa tuoreelta. Ihan kuin yhtye ei välittäisi mistään indien tai rockin tavanomaisuuksista, vaan paahtaa menemään just niin kuin itseä huvittaa. Noi jätkätkin näyttää ihan nörteiltä. Tätä rock kaipaa!



Ja tosiaan, The Vaccines tulee Suomeen hypen ollessa kovimmillaan. Milloin nousevia yhtyeitä ollaan saatu Suomeen viimeksi näin tuoreeltaan? Jos haluat kehua olleesi paikalla, kun hyvin mahdollisesti tämän vuoden kovin tulokas pistää suomalaisia sekaisin, niin olepa huomenna valmiina Tiketin sivuilla tai lippuluukuilla. Tavastialla yhtye esiintyy 5. toukokuuta ja Tampereella heti seuraavana päivänä.