Asa Masa saarnaa

Vaikka blogini keskittyy yleensä välttämään negaation kautta kirjoittamista ja painottuukin enemmän naminamihalihalipusipusi-henkiseen hehkuttamiseen, niin nyt tulee poikkeus. En voi sille mitään, että mieli muuttuu apeaksi, kun lempiartisti suoltaa skeidaa. Asa, mitä menitkään tekemään.

Hyvät asiat ensin. Niitä kun ei ole kovin montaa. Asan sanailu on edelleen rentoa ja sulavaa, mikä ei ole itsestäänselvyys kotimaamme räppäreiden keskuudessa. Biitit ovat pariin otteeseen hauskoja ja hyviä, mutta vain pariin otteeseen. Ne pari otetta tulee tässä.





Huonot asiat: Asa kuulostaa ihan hemmetin tylsältä, kun tajunnanvirtaiset ja runolliset riimit ovat vaihtuneet suorempaan tarinaniskemiseen. Mieleen tulee vanha hippi, joka kertoo nuorille nulikoille, miten asiat oikeasti menevät. Maaseudulla on kliffaa, huumeet on pahasta ja Lappia tuhoaa "Helsingin herrat". Kansia myöten Jou Jou antaa ymmärtää olevansa "satu", mutta tämä on niin alleviivattu ja kuuntelijaansa aliarvioiva satu, että kuunnellessa lähinnä hämmästelee, miten tähän on päädytty.

Toinen asia mitä en ymmärrä on ihmeellinen kansanmusamuoti, mikä on levinnyt jo suomalaiseen urbaaniin musiikkiin. Asa on käyttänyt pelimanniviuluja ja haitareita aiemminkin, mutta kekseliäästi ja harkiten. Jätkäjätkät ja Loppuasukas olkoon hyviä esimerkkejä. Nyt tulee pahat sävärit lapsuuden automatkoihin, missä ei muuta kuunneltukaan kuin paskaiskelmää. Ja nyt puhutaan kumminkin hiphop-levystä. Niin kuin jo aiemmin totesin, niin elementtejä on aiemminkin ollut, mutta nyt ne särähtävät korvaan jo todella pahasti. DJPP:n biiteissä ei siis paljoa ole hurraamisen aihetta, vaikka ovatkin aika old-skool-räp viulujen kera. Ehkä tämä on vain omaa räppipurismia, mutta ei vaan nappaa.

Jou Jou on vuoden pahimpia pettymyksiä. Ei täysi katastrofi, mutta muutamat hyvät biisit eivät pidä kokonaisuutta millään pystyssä. Ongelmana on tylsät biitit ja pahimmillaan saarnaavat riimit. Parhaimmillaan erittäin hyvää hiphopia. Asan huonoin levy tämä on helposti. Onneksi pohjalta voi vain nousta. Lupe Fiascon uus sen sijaan on aivam paska. Sen pariin en palaa enää ikinä.



----------------------------

Lopuksi toivotan hyvää naistenpäivää! Sen kunniaksi hyvää suomiräppiä, aiheeseen toki liittyen.

Vuoden 2010 parhaat levyt: 30-21

Nyt päästään vuoden parhaiden levyjen pariin. Tänä vuonna levylistan teko oli todella vaikeaa, koska hyviä levyjä tuli ihan liikaa. Edellinen postaus olkoon siitä hyvä esimerkki. Kaikki nämä kolmekymmentä levyä ovat todellisia helmiä, jotka viime vuonna ilmestyessään olisivat olleet top 10-kamaa. Siksi tämäkin paisui vähän liiallisuuksiin.

30. Jonsi - Go

Jonsin soololevy jätti vähän ristiriitaisen vaikutelman itsestään. Nopeammat kappaleet ihastuttivat välittömästi, mutta tunnelmallisemmat palat taas saivat miettimään, että miten Sigur Ros tekisi niistäkin paljon parempia. Kaikesta huolimatta levyn pariin tuli palattua useasti.



29. Best Coast - Crazy For You

Lo-fi ei kuulostanut tänä vuonna millään muulla levyllä yhtä hyvältä. Beth Cosentinon yhtyeen biisit kertovat lähinnä pojista haaveilusta, Bethin kissasta, pajauttelusta ja chillailusta. Turha sitä on syvällisempiäkään pohtia.



28. Villagers - Becoming A Jackal

Irlantilaisen Villagersin debyyttilevy oli hyvin vakuuttava. Melankolinen ja tumma yleisilme erotti yhtyeen muista nykyfolkkareista edukseen ja itse ainakin nautin levystä hyvin paljon. Lempparibiisin valinta on vaikeata, mutta nostetaan ulvominen eduksi tällä kertaa.



27. Husky Rescue - Ship Of Light

Husky Rescuen alkuvuodesta ilmestyneen levyn pariin ei jostain syystä tullut juurikaan ilmestymisen jälkeen palattua, vaikka levy on todella hyvä. Yhtyeen fiilistely vaatii ehkä vain mielentilan, mihin en enää päässyt talven jälkeen. Yhtye pisti soundiaankin uusiksi, mikä miellytti kovasti.



26. MGMT - Congratulations

Vielä kaksi vuotta sitten MGMT:n levy oli vuotensa toiseksi paras levy kirjoissani. Vaikka en suuttunut yhtyeen psykedeelisemmästä ilmeestä yhtä paljon kuin moni muu, niin yhtye on kyllä parempi tehdessään häikäilemättömän tarttuvia ja hölmöjä hittejä.



25. LCD Soundsystem - This Is Happening

LCD Soundsystemin mahdollisesti viimeinen levy vakuutti, mutta ei ihan täysin. Lopusssa levy hyytyy aika pahasti, eikä pääse enää samaan lentoon, mihin ensimmäiset viisi biisiä levyn saavat. Ekat viisi biisiä ovatkin sitten aikamoisia monstereita.



24. Gil Scott-Heron - I'm New Here

Gil Scott-Heron teki sellaisen comebackin vankila- ja huumekierteen jälkeen, ettei voi kuin ihmetellä. I'm New Here on 28 minuutin matka helvettiin ja takaisin, jonka vain kruunaa Scott-Heronin elämän kuluttama raaka ääni, jota kuunnellessa ei voi kuin vakuuttua miehen sanomasta ja tarinasta. Henkisesti todella vaativa levy kuunnella. Helmikuussa tulee Jamie XX:n remix-versio levystä, jota odotan suurella mielenkiinnolla.



23. Stepa - Made In Sodankylä

Sodankylän räppijäbä Stepan kakkoslevy on osoitus siitä, kuinka ylivertainen ilmaisumuoto rap on verrattuna moneen muuhun. Stepa vain heittää läppää ja se kuulostaa niin vaivattomalta, että oikein kateeksi käy. Taustatkin ovat laatutyötä koko levyllä.



22. Massive Attack - Heligoland

Seitsemän vuotta tätä saatiin odotella ja odotuksiin vastattiin jotakuinkin. Mezzaninen maailmanloppu-meiningit tulevat aina määrittelemään Massive Attackin minulle, joten kaikki muu yhtyeen tuotanto tulee aina olemaan huonompaa kuin se. Heligolandista pystyin silti nauttimaan, vaikka meno oli aiempaa toiveikkaampaa ja akustisempaa.



21. Vampire Weekend - Contra

Samoin kuin MGMT:n kanssa kävi, niin Vampire Weekendin toinen levy ei pystynyt millään täyttämään debyytin aiheuttamia valtavia odotuksia. Edelleen Contran alku on kuin viivyttelyä kunnon bileiden alkamista varten. Runista alkava hittiputki onkin sitten niin kova, että levyn voi nostaa huoletta näinkin korkeille sijoille. Kaikesta huolimatta Vampire Weekend on mielenkiintoisimpia indie-bändejä, joiden odottaisi nousevan todella suureen suosioon.



Onnittelut vielä Tomille ja Jyrille Voicen Web Awards-ehdokkuuksista! Käykäähän äänestämässä!

Vuoden 2010 parhaat biisit: Yo! Tyttö-raps

Edellisen listan tapaan jatketaan yksittäisten kappaleiden parissa ja nyt on vuorossa kovimmat räpäytykset. Räpistä on tullut kirjoitettua tänä vuonna ehkä jopa enemmän kuin uskalsin edes odottaa blogia aloittaessani, mutta tänä vuonna tulikin monta todella kovaa räppijulkaisua ja biisiä. Järjestys on taas tajunnanvirtamaisen satunnainen.

Fashawn - Samsonite Man



Tätä biisiä en löytänyt itse, vaan kaikki kunnia kuuluu Golden Platitudesin suuntaan suosituksesta. Fashawnista en ollut koskaan aiemmin kuullutkaan, mutta onneksi kuulin. Samsonite Man on todella rentoa sanailua ja biitti rullaa mallikkaasti. Toimi kesäfiilistelyissä täydellisesti!

Rakaa - Crown Of Thorns (Feat. Aloe Blacc)



Rakaan voi joku muistaa Dilated Peoplesista. Tänä vuonna mieheltä tuli uusi soololevy ulos, jonka huippu on mielestäni tämä Aloe Blaccin vierailun sävyttämä Crown Of Thorns. Helposti myös vuoden parhaimpia rap-biisejä.

Laineen Kasperi - Ikuisen Maanantain Maa



Laineen Kasperin Olet Tässä jäi lopulta vähän etäiseksi levyksi. Ikuisen Maanantain Maa kumminkin jäi mieleen hyvällä tavalla. Biitti ja rapit tukevat toisiaan loistavasti ja loskapaskan täyttämä synkkä maanantaiaamu ei voi olla tulematta mieleen tätä kuunnellessa.

Stepa - Hullut Jätkät (Feat. Are & Tapani Kansalainen)



Stepan Hullut Jätkät hämmensi ensikuunteluillaan. Biitit kun on pöllitty ties keiltä ja räpit ovat yhtä uhoa, mutta konsepti toimii täydellisesti.

Teflon Brothers - Skippaa Duunit



Teflon Brothersin Punavuori-konseptilevy oli oikein hauska ja kesäanthem Skippaa Duunit on sen paras biisi. Eikös olisi mukavaa näilläkin säillä vain mennä rannalle ja skippaa duunit?

Heikki Kuula - Spuge



Teflon Brothersissakin vaikuttavan Heikki Kuulan BlackSuami on jäänyt turhan vähälle kuuntelulle, mutta Radio Helsingin kesähittiäänestyksenkin voittanutta Spugea taas on tullut popitettua luvattomankin paljon. Kings Of Convenience-lainailut toimivat!

Paleface - Sammuva Soihtu (Feat. Wimme Saari & Davo)



Palefacen Helsinki - Shangri-La jakoi mielipiteet todella vahvasti. Levy ei ehkä ollut kaiken hypensä arvoinen, mutta onhan sillä monta todella kovaa biisiä ja Sammuva Soihtu on helposti se kovin. Davon vierailu nyt on vähän turha, mutta Wimme Saaren joikaukset tekevät biisiin todella raikkaan fiiliksen.

Big Boi - Shutterbugg



Big Boin soololevy palautti jälleen uskon siihen, että Outkast hallitsee maailmaa. Shutterbugg ei tee mitään uutta, mutta onhan tämä helposti kovinta räppiä tänä vuonna.

The Roots - The Fire (Feat. John Legend)



Vaikka The Roots palasikin vanhempaan ja orgaanisempaan ilmaisuun How I Got Overilla, niin ei se silti ollut niin hyvä kuin annoin itseni olettaa. The Fire on siitä huolimatta oikein hyvä biisi, joka rullaa hienosti. Video on sitten aika karua menoa.

Kanye West - The Joy (Feat. Jay-Z, Kid Cudi & Pete Rock)



Kanyen My Beautiful Dark Twisted Fantasy ja miehen alkusyksyllä alkanut Good Fridays-projekti olivat ehkä vuoden kovimmat jutut rapin saralla. Ilmaisena latauksena julkaistu The Joy saattaa ehkä olla Kanyen kovin biisi koskaan. Pete Rockin jumalainen biitti yhdistettynä Kanyen ja Jay-Z:n loistavaan sanailuun tuotti ilmoille vain ja ainoastaan mestariteoksen. "No electro, no metro, a little retro, ahh perfecto!"

Huomenna listataan kaikista muista genreistä kovimmat jutut, mutta siihenkin listaukseen liittyy yksi pieni jippo, joka paljastuu huomenna.

Jos sanat voivat tappaa

Kun edellisessä postauksessa käsiteltiin indietä ja tuoretta sellaista, niin käsitellään nyt räppiä, jotka pääosin ovat tuoreita, mutta onpa siinä pari jo hyvin kypsynyttäkin biisiä. Saul Williamsin The Rise And Liberation of Niggy Tardust on pyörinyt pari päivää jo soittimessa aika hyvin ja ajattelin, että olisipa hauska tehdä postaus kantaaottavasta rapista, mutta Dead Preziin ja Public Enemyyn olisi se luultavasti jäänyt. Käsitellään nyt sitten ihan muuta räppiä.



The Inevitable Risen avausbiisi Black History Month on pysäyttävä. Taustan häiriöäänet ja lähes sinne tänne poukkoileva räppäys hämmentävät, mutta kun Saul avaa suunsa kunnolla, niin huomaa pelkän sanan voiman ja rapin hienouden. Yksi Trent Reznorin osittain tuottaman levyn huippukohdista.



SMC Hoodratseilta tuli viime viikonloppuna uusi video ja - anteeksi kiroiluni - jumalauta se näyttää hienolta. Pablo Films on jälleen kerran onnistunut tekemään pienellä rahalla videon, joka ei kalpene tyylissä ja näyttävyydessä yhtään isomman maailman videoihin. Itse biisi nyt ei jaksa Notkean Rotan ja Junon versejä enempää lämmittää.



Junon V-Tyyli jäi talvella kaikkien mahdollisten julkaisujen takia varjoon, mutta onneksi ei täysin. Vuoden parhaimpia suomiräppi-levyjä ja tämä biisi on levyn parhaimpia. Matinpojan räpit ovat mielestäni jopa parempia kuin Junon ja se on jo hyvä syy tsekata hänen uusi soololevy, joka julkaistiin tällä viikolla. Junoltakin tuli uusi levy tällä viikolla. Koita tässä nyt perässä pysyä. Komea video jälleen Pablo Filmsin tuotantoa.



Teflon Brothersien © tuli samana päivänä kuin Ruudolfin Asfalttisoturi, joten tietty sen tsekkaaminen jäi myöhemmäksi. Teflonien edellinen T ei ollut omaan makuuni, mutta uusin tuotos, jonka olisi tarkoitus siis olla teema-albumi Punavuoresta, onkin paljon miellyttävämpi. Bossanovamaiset taustat ovat hauskoja ja tietty pilke silmäkulmassa toimii hyvin. Aika kesäinenhän tuo biisi on, mutta kun kohta tulee lunta taivaalta, niin muistellaan helteitä tämän tahtiin.



Palataan Jenkkeihin. Kid Cudin Man On The Moon II on aivan kohta kauppojen hyllyillä ja ensimmäinen sinkkubiisi Erase Me on - anteeksi blogijargonini - iha vitun jepa. Kovat on odotukset levyä kohtaan ja biisejä on vuotanut ties kuinka monta nettiin, mutta kerrankin olen pitänyt pääni ja jättänyt ne kuuntelematta. Pelkän sinkun voimalla mennään julkaisuun asti.



Palataan vanhempaan matskuun. Stepa on Suomen sanavalmiimpia räppäreitä tällä hetkellä ja debyyttilevyn Ongelmii on hieno osoitus miehen riimittelytaidoista. Kemmuru-mies Jodarokin vierailu on myös kova, kuten myös Tiikerin Hampaan.

Hyvää pääsiäistä!

Blogi lomailee nyt pääsiäisen yli Suomen turhimmassa kaupungissa, joten hiljaiseloa on nyt hetken aikaa. Pahimpiin nitkuihin voi tästä kuunnella Stepaa, joka on nyt the shit! Lisää Stepasta ja muusta hyvästä myöhemmin.