Remixejä ja streameja

Tänään isketään kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Viime kuussa kun julkaistiin kaksi merkittävää remix-albumia. Palefacen Helsinki - Shangri La-albumia pisti uuteen uskoon n. 63 henkilöä, kun taas Gil Scott-Heronin comeback-albumi I'm New Here'n laittoi uuteen uskoon yksi henkilö, Jamie XX. Molemmat ovat vuoden parhaimmistoa.

We're New Here on Jamie XX:n uudelleentulkinta Gil Scott-Heronin viimevuotisesta comeback-albumista I'm New Here. Scott-Heron on vain hyväksyttänyt levyn ja muuten The XX:n rytmimies on toiminut täysin yksin. Ja se kyllä kuuluu. Siinä missä I'm New Here luottaa täysin Gil Scott-Heronin tarinointiin ja tulkintaan, niin We're New Here on paljon taustavetoisempi. Scott-Heronin "lauluja" kuullaan vain ajoittain ja lähinnä pienissä pätkissä.

Pääosassa on Jamie XX:n tyylitietoinen ja nerokas biittityöskentely ja jo avauskappale ottaa luulot pois. Gloria Gaynor-samplen ja todella rouhaisevan basson yhdistelmä todella vie jalat alta. Ja kuinkas päräyttävä NY Is Killing Me on vieläkin.





Jatkossa mennään samoissa post-dubstep-tunnelmissa. The XX:stä ei ole tietoakaan, paitsi viimeisessä kappaleessa on kyllä komeat The XX-kitarat. Jos The XX oli hitaasti syttyvää sorttia täällä päässä, niin tämä Jamien tuotos kyllä kolahti ja saman tien. Lempparibiisejä ovat lähes kaikki, mutta lopetuskappale I'll Take Care Of You ja hyvin wonkymaisen rytmin omaava The Crutch ovat ehkä ne, jotka jäävät kuunteluun vielä senkin jälkeen, kun levy on kulutettu puhki. Likaista ja synkkää, mutta ah niin toimivaa!

Kuva: Anu Huovio

Palefacen Helsinki - Shangri La on saanut niin paljon suitsutusta ja tunnustusta eri tahoilta, että remix-levyn totaalinen mediapimento on hieman ihmetyttänyt. Tämä kun ei ole ollenkaan huono tapaus. Eihän tästä minään albumikokonaisuutena voi puhua, kun samoja biisejä tulee pariinkin otteeseen ja tekijöitä on enemmän kuin laki sallii, mutta remixit ovat tällä kertaa todella hyviä. Jopa alkuperäiset kalpenee moneen otteeseen, toki muutaman biisin paikka levyllä ihmetyttää. Väänäsen Komitean Helsinki-Joensuu - Shangri-La humppaa niin vastustamattomasti, että tekisi mieli lähteä humppaamaan ympäri Kamppia. Uuden Fantasian Syntyny Rellestää-remix vie myös alkuperäistä ihan 100-0.





Onpa levylle eksynyt kaksi täysin uuttakin kappaletta. Sananmuunnos-biisi Patinoitunu Runomies toimii todella kovaa ja Africa Corruption puolustaa itseään jo lainilla "Vittuun Lenin, mä oon lennonisti". Toimii! Kuten koko levy. Lopetan näihin, jottei postaus rikkoisi pituuden maailmanennätystä.





----------------------------------------

Paitsi että en lopeta! 3Voor12 tarjoaa parhautta ennakkokuunteluun. Kurt Vile, Elbow ja The Dø löytyvät linkeistä. Näihin palataan myöhemmin, mutta kovaa kakkaa ovat kaikki! Ja NRP tarjoaa R.E.M.:ä huomiseen saakka. Ja se kuulostaa myös todella hyvältä! Kuin älytön levyvuosi tästä tuleekaan vielä.

No You Girls Never Know 1vee!

Tasan vuosi sitten istuin täsmälleen samassa paikassa (kotona, iMacin edessä) kirjoittamassa saman näköiseen ikkunaan ensimmäistä kirjoitustani ihkaomaan musablogiini. Koska tykkään jaaritella tyhjästä, niin jaarittelenpa synttäreiden kunniaksi blogini historiasta tovin.

No You Girls Never Know syntyi lopulta melko spontaanisti, vaikka musablogin perustamista olin miettinyt jo pidempään. Olin pitänyt Livejournalin puolella päiväkirjamaista blogia aiemmin useamman vuoden ajan, mutta pidemmän päälle omasta elämästä jaaritteleminen puudutti. Muutenkin tykkäsin kirjoittaa musiikkilöydöistäni kohtuuttoman paljon ja ajattelin, että muutos LJ:n puolella olisi ollut hölmö. Päätin siis aloittaa puhtaalta pöydältä. Siitä se ajatus sitten lähti ja muutamaa kuukautta myöhemmin tunnus Bloggeriin oli avattu.

Vuosi on hurahtanut aivan älytöntä vauhtia. Vuoden aikana myös blogi on meinannut kokea kohtalonsa. Äitini kuoli helmikuussa, mikä aiheutti sellaisen tunteiden sekamelskan, minkä aikana luulin kaiken mahdollisen olevan mahdotonta. Myös blogin pito tuntui ylitsepääsemättömältä. Sinnittelin kuitenkin, koska ajattelin blogini tuovan muuta ajateltavaa. Sitä se on tuonutkin. Vaikka keväällä olikin vaikea innostua oikeastaan yhtään mistään, niin silti blogini kautta pystyin jotenkin intoilemaan asioista. Ja sitten tuli The National.

Nyt haluaisinkin kiittää joka ikistä lukijaa ja kommentoijaa! Vaikka kuinka kirjoitankin pääasiassa itselleni, niin silti olen hyvin iloinen siitä, että kirjoituksiani ja ajatuksiani jaksetaan lukea näinkin innokkaasti. Myös se, että olen päässyt tutustumaan uusiin ihmisiin blogini kautta on huikeata. Tasan vuosi sitten en edes osannut kuvitella, että tällaisia asioita voisi tapahtua. Nyt menee jo juustoiseksi, mutta ihan oikeasti, KIITOS! Erityiskiitos Poplaarin Pekalle ja Golden Platitudesille, jotka ovat kommentoineet ja tukeneet ihan ekoista jutuista lähtien!

Vaikka tämä kuinka on synttäripostaus ja päätös tämän vuoden bloggailuille, niin en voi olla mainitsematta yhtä juttua. The Do julkaisi uuden EP:n, joka on kova! Kolme todella kovaa biisiä, joista vain yksi muistuttaa sitä The Do:ta, mihin pari vuotta sitten ihastuin. Videobiisi Slippery Slopesta on vaikea edes tunnistaa parin vuoden takaista yhtyettä. Uusi levy nousi odotuslistan kärkeen heittämällä! EP:n saa ladattua pilkkahintaan yhtyeen kotisivuilta. Tehkää se!



Hyvää joulua ja uuttavuotta! Ensi vuonna tulee ehkä jotain uutta. Mitään en lupaa, mutta don't act like I never told y'all!