Nyt päästään vuoden parhaiden levyjen pariin. Tänä vuonna levylistan teko oli todella vaikeaa, koska hyviä levyjä tuli ihan liikaa. Edellinen postaus olkoon siitä hyvä esimerkki. Kaikki nämä kolmekymmentä levyä ovat todellisia helmiä, jotka viime vuonna ilmestyessään olisivat olleet top 10-kamaa. Siksi tämäkin paisui vähän liiallisuuksiin.
30. Jonsi - Go
Jonsin soololevy jätti vähän ristiriitaisen vaikutelman itsestään. Nopeammat kappaleet ihastuttivat välittömästi, mutta tunnelmallisemmat palat taas saivat miettimään, että miten Sigur Ros tekisi niistäkin paljon parempia. Kaikesta huolimatta levyn pariin tuli palattua useasti.
29. Best Coast - Crazy For You
Lo-fi ei kuulostanut tänä vuonna millään muulla levyllä yhtä hyvältä. Beth Cosentinon yhtyeen biisit kertovat lähinnä pojista haaveilusta, Bethin kissasta, pajauttelusta ja chillailusta. Turha sitä on syvällisempiäkään pohtia.
28. Villagers - Becoming A Jackal
Irlantilaisen Villagersin debyyttilevy oli hyvin vakuuttava. Melankolinen ja tumma yleisilme erotti yhtyeen muista nykyfolkkareista edukseen ja itse ainakin nautin levystä hyvin paljon. Lempparibiisin valinta on vaikeata, mutta nostetaan ulvominen eduksi tällä kertaa.
27. Husky Rescue - Ship Of Light
Husky Rescuen alkuvuodesta ilmestyneen levyn pariin ei jostain syystä tullut juurikaan ilmestymisen jälkeen palattua, vaikka levy on todella hyvä. Yhtyeen fiilistely vaatii ehkä vain mielentilan, mihin en enää päässyt talven jälkeen. Yhtye pisti soundiaankin uusiksi, mikä miellytti kovasti.
26. MGMT - Congratulations
Vielä kaksi vuotta sitten MGMT:n levy oli vuotensa toiseksi paras levy kirjoissani. Vaikka en suuttunut yhtyeen psykedeelisemmästä ilmeestä yhtä paljon kuin moni muu, niin yhtye on kyllä parempi tehdessään häikäilemättömän tarttuvia ja hölmöjä hittejä.
25. LCD Soundsystem - This Is Happening
LCD Soundsystemin mahdollisesti viimeinen levy vakuutti, mutta ei ihan täysin. Lopusssa levy hyytyy aika pahasti, eikä pääse enää samaan lentoon, mihin ensimmäiset viisi biisiä levyn saavat. Ekat viisi biisiä ovatkin sitten aikamoisia monstereita.
24. Gil Scott-Heron - I'm New Here
Gil Scott-Heron teki sellaisen comebackin vankila- ja huumekierteen jälkeen, ettei voi kuin ihmetellä. I'm New Here on 28 minuutin matka helvettiin ja takaisin, jonka vain kruunaa Scott-Heronin elämän kuluttama raaka ääni, jota kuunnellessa ei voi kuin vakuuttua miehen sanomasta ja tarinasta. Henkisesti todella vaativa levy kuunnella. Helmikuussa tulee Jamie XX:n remix-versio levystä, jota odotan suurella mielenkiinnolla.
23. Stepa - Made In Sodankylä
Sodankylän räppijäbä Stepan kakkoslevy on osoitus siitä, kuinka ylivertainen ilmaisumuoto rap on verrattuna moneen muuhun. Stepa vain heittää läppää ja se kuulostaa niin vaivattomalta, että oikein kateeksi käy. Taustatkin ovat laatutyötä koko levyllä.
22. Massive Attack - Heligoland
Seitsemän vuotta tätä saatiin odotella ja odotuksiin vastattiin jotakuinkin. Mezzaninen maailmanloppu-meiningit tulevat aina määrittelemään Massive Attackin minulle, joten kaikki muu yhtyeen tuotanto tulee aina olemaan huonompaa kuin se. Heligolandista pystyin silti nauttimaan, vaikka meno oli aiempaa toiveikkaampaa ja akustisempaa.
21. Vampire Weekend - Contra
Samoin kuin MGMT:n kanssa kävi, niin Vampire Weekendin toinen levy ei pystynyt millään täyttämään debyytin aiheuttamia valtavia odotuksia. Edelleen Contran alku on kuin viivyttelyä kunnon bileiden alkamista varten. Runista alkava hittiputki onkin sitten niin kova, että levyn voi nostaa huoletta näinkin korkeille sijoille. Kaikesta huolimatta Vampire Weekend on mielenkiintoisimpia indie-bändejä, joiden odottaisi nousevan todella suureen suosioon.
Onnittelut vielä Tomille ja Jyrille Voicen Web Awards-ehdokkuuksista! Käykäähän äänestämässä!
Näytetään tekstit, joissa on tunniste LCD Soundsystem. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste LCD Soundsystem. Näytä kaikki tekstit
tiistai 14. joulukuuta 2010
torstai 12. elokuuta 2010
Final Countdown to Flow: Avajaiskonsertti ja odotukset
Flow alkaa huomenna ja jälleen kerran Helsingin ykköstapahtuma täyttyy hyvän musiikin ja trendikkäitten vaatteiden ystävistä. Eilen otettiin varaslähtö tapahtumaan avajaiskonsertilla, jossa oli jälleen kerran todella hieno tunnelma.
Kap Kap aloitti tapahtuman omalla kraut-henkisellä jumittelullaan, joka on vähän kritiikkiäkin herättänyt. Itse diggailin kyllä bändin musiikista nurmikolla istuskelun yhteydessä. Biisit eivät ehkä olleet ihan tapahtuman henkeen sopivia, mutta omassa genressään ihan toimiva tapaus. Basistin menninkäis-lookille plussaa, kuin myös Thereminille. Kun ennakkoon tiennyt bändistä mitään, niin paljoa mitään ei voi sanoakaan. Ihan jees keikka.
LCD Soundsystemiä ollaankin sitten odotettu saapuvaksi Suomeen jo pidemmän aikaa ja eilen yhtye vihdoin oli lavalla Helsingissä. James Murphy oli alkuun vaisuhkon oloinen, joka johtui miehen puheiden mukaan pienestä flunssasta. Alku keikasta oli muutenkin vähän hakemista niin bändiltä kuin yleisöltäkin. Neljäntenä kappaleena kuultu Daft Punk Is Playing At My House sai yleisön vihdoinkin tanssimaan kunnolla ja bändiltäkin alkoi jo irrota vähän kovempaa menoa. Loppukeikka alkoi jo olla sitä hurmosta, mitä bändin kuvitteli saavankin aikaan. Toivottavasti yhtye saadaan vielä Suomeen vähän intiimimmälle keikalle, koska vähän jäi vajaaksi fiilisten ja pituuden puolesta tämä keikka.
The Chemical Brothers oli ansaitusti illan pääesiintyjä ja sen näki myös yleisössä. Aika paljon oli vanhempaa väkeä, jotka ovat eläneet nuoruutensa tämän bändin tahtiin. Bändin tullessa lauteille vähän puoli kymmenen jälkeen alkoikin vuoden kovimmat bileet. Montaa tahtia ei tarvinut tulla ennen kuin ihmiset alkoivat tanssimaan kuin sekopäät. Alkuun tullut Galvanize oli erinomainen avauskappale, mutta sen jälkeen alkanut uuden levyn esittely ei toiminut kauhean hyvin, koska valtaosa jengistä ei ilmeisesti tuntenut levyn biisejä. Tanssiminen jäi aika vähälle. Vasta Hey Boy Hey Girl setin puolessa välissä sai porukan jälleen sekoamaan ja sen jälkeen ihmiset olivat pähkinöinä loppuun saakka.
Visuaalisesti The Chemical Brothers oli näyttävä, niin kuin vähän oltiin lupailtukin. Bändin takana ollut jättimäinen screeni tykitti erittäin näyttäviä ja tyylikkäitä visuaaleja. Veljet itsessään oli aika tylsää katseltavaa avaruusaseman komentokeskusta muistuttavan syntikkakioskin takana. Tälle keikalle ei onneksi visuaaleja tultu pelkästään katsomaan, joten se ei paljoa haitannut.
Kokonaisuudessaan Flown avajaiskonsertti jätti hyvän maun suuhun ja odotukset itse festivaalia kohtaa kasvoivat jälleen pari pykälää ylöspäin. Bändit onnistuivat hyvin ja ihmiset nauttivat olostaan. Kivaa oli ja viikonloppuna pistetään bileet käyntiin kunnolla.
Olen jo pitkään ajatellut tekeväni jonkinlaisen suosittelulistan Flown bändeistä, mutta Soundi, Rumba ja Tonni on sellaiset jo tehnyt ja kaikista löytyi vähän eri settejä, niin laitetaan nyt vain tälläinen oma aikataulu, mistä voi vähän päätellä, mikä olisi tsekkaamisen arvoista. Minuun voi myös näiltä keikoilta törmätä, ellen ole viinan perässä ympäri perin trendikästä Kalliota. Hyvää festivaalia kaikille!
PE:
17.15. Kiki Pau @ Teltta
n. 18.00 Tony Allen & Jimi Tenor @ Päälava
19.00 Villa Nah @ Teltta
19.30 Broken Bells @ Päälava
20.45 Circle @ Teltta
n. 21. 30 jälkeen Air @ Päälava
Ehkä tässä välissä Awesome Tapes From Africa @ Takapiha
23.00 Big Boi @ Päälava
Jossain vaiheessa yötä varmaankin Aeroplane @ Teltta
01.30 Magnetic Man @ Teltta
LA:
Darravarauksella mennään 14.00-17.00 asti, mutta tarkoitus olisi, että
14.45 Myron & E with The Soul Investigators @ Teltta (tän parempaa soulii et kuule!)
15.45 Uusi Fantasia @ Päälava
17.00 Jaakko & Jay @ Takapiha
17.30 Husky Rescue @ Päälava
18.30 Surfer Blood @ Teltta
19.00 Owen Pallett @ Voimala tai Timo Lassy Orchestra feat. Jose James @ Päälava
20.00 Junip @ Teltta tai juomaa/safkaa
21.00 Robyn @ Päälava
21.30 Omar *muthafuckin* Souleyman @ Teltta
23.00 M.I.A @ Päälava
00.05 Major Lazer @ Teltta
01.00 Joker & Nomad @ Voimala
01.30 Diplo @ Voimala
01.50 jos jaksaa, niin Sleigh Bells @ Teltta
SU:
Tuskinpa pääsen näkemään mitään muuta kuin XX:n ja Jonsin, mutta laitetaan nyt alustavaa suunnitelmaa kehiin.
14.30 Yona @ Päälava
15.45 Kemmuru @ Teltta
16.30 Ricky Tick Big Band @ Päälava
17.15 The Radio Dept. @ Teltta
18.30 Konono n°1 @ Päälava tai Girls @ Teltta
20.45 The XX @ Päälava
22.15 Jonsi @ Päälava
23.15 Caribou @ Teltta
Kap Kap aloitti tapahtuman omalla kraut-henkisellä jumittelullaan, joka on vähän kritiikkiäkin herättänyt. Itse diggailin kyllä bändin musiikista nurmikolla istuskelun yhteydessä. Biisit eivät ehkä olleet ihan tapahtuman henkeen sopivia, mutta omassa genressään ihan toimiva tapaus. Basistin menninkäis-lookille plussaa, kuin myös Thereminille. Kun ennakkoon tiennyt bändistä mitään, niin paljoa mitään ei voi sanoakaan. Ihan jees keikka.
LCD Soundsystemiä ollaankin sitten odotettu saapuvaksi Suomeen jo pidemmän aikaa ja eilen yhtye vihdoin oli lavalla Helsingissä. James Murphy oli alkuun vaisuhkon oloinen, joka johtui miehen puheiden mukaan pienestä flunssasta. Alku keikasta oli muutenkin vähän hakemista niin bändiltä kuin yleisöltäkin. Neljäntenä kappaleena kuultu Daft Punk Is Playing At My House sai yleisön vihdoinkin tanssimaan kunnolla ja bändiltäkin alkoi jo irrota vähän kovempaa menoa. Loppukeikka alkoi jo olla sitä hurmosta, mitä bändin kuvitteli saavankin aikaan. Toivottavasti yhtye saadaan vielä Suomeen vähän intiimimmälle keikalle, koska vähän jäi vajaaksi fiilisten ja pituuden puolesta tämä keikka.
The Chemical Brothers oli ansaitusti illan pääesiintyjä ja sen näki myös yleisössä. Aika paljon oli vanhempaa väkeä, jotka ovat eläneet nuoruutensa tämän bändin tahtiin. Bändin tullessa lauteille vähän puoli kymmenen jälkeen alkoikin vuoden kovimmat bileet. Montaa tahtia ei tarvinut tulla ennen kuin ihmiset alkoivat tanssimaan kuin sekopäät. Alkuun tullut Galvanize oli erinomainen avauskappale, mutta sen jälkeen alkanut uuden levyn esittely ei toiminut kauhean hyvin, koska valtaosa jengistä ei ilmeisesti tuntenut levyn biisejä. Tanssiminen jäi aika vähälle. Vasta Hey Boy Hey Girl setin puolessa välissä sai porukan jälleen sekoamaan ja sen jälkeen ihmiset olivat pähkinöinä loppuun saakka.
Visuaalisesti The Chemical Brothers oli näyttävä, niin kuin vähän oltiin lupailtukin. Bändin takana ollut jättimäinen screeni tykitti erittäin näyttäviä ja tyylikkäitä visuaaleja. Veljet itsessään oli aika tylsää katseltavaa avaruusaseman komentokeskusta muistuttavan syntikkakioskin takana. Tälle keikalle ei onneksi visuaaleja tultu pelkästään katsomaan, joten se ei paljoa haitannut.
Kokonaisuudessaan Flown avajaiskonsertti jätti hyvän maun suuhun ja odotukset itse festivaalia kohtaa kasvoivat jälleen pari pykälää ylöspäin. Bändit onnistuivat hyvin ja ihmiset nauttivat olostaan. Kivaa oli ja viikonloppuna pistetään bileet käyntiin kunnolla.
Olen jo pitkään ajatellut tekeväni jonkinlaisen suosittelulistan Flown bändeistä, mutta Soundi, Rumba ja Tonni on sellaiset jo tehnyt ja kaikista löytyi vähän eri settejä, niin laitetaan nyt vain tälläinen oma aikataulu, mistä voi vähän päätellä, mikä olisi tsekkaamisen arvoista. Minuun voi myös näiltä keikoilta törmätä, ellen ole viinan perässä ympäri perin trendikästä Kalliota. Hyvää festivaalia kaikille!
PE:
17.15. Kiki Pau @ Teltta
n. 18.00 Tony Allen & Jimi Tenor @ Päälava
19.00 Villa Nah @ Teltta
19.30 Broken Bells @ Päälava
20.45 Circle @ Teltta
n. 21. 30 jälkeen Air @ Päälava
Ehkä tässä välissä Awesome Tapes From Africa @ Takapiha
23.00 Big Boi @ Päälava
Jossain vaiheessa yötä varmaankin Aeroplane @ Teltta
01.30 Magnetic Man @ Teltta
LA:
Darravarauksella mennään 14.00-17.00 asti, mutta tarkoitus olisi, että
14.45 Myron & E with The Soul Investigators @ Teltta (tän parempaa soulii et kuule!)
15.45 Uusi Fantasia @ Päälava
17.00 Jaakko & Jay @ Takapiha
17.30 Husky Rescue @ Päälava
18.30 Surfer Blood @ Teltta
19.00 Owen Pallett @ Voimala tai Timo Lassy Orchestra feat. Jose James @ Päälava
20.00 Junip @ Teltta tai juomaa/safkaa
21.00 Robyn @ Päälava
21.30 Omar *muthafuckin* Souleyman @ Teltta
23.00 M.I.A @ Päälava
00.05 Major Lazer @ Teltta
01.00 Joker & Nomad @ Voimala
01.30 Diplo @ Voimala
01.50 jos jaksaa, niin Sleigh Bells @ Teltta
SU:
Tuskinpa pääsen näkemään mitään muuta kuin XX:n ja Jonsin, mutta laitetaan nyt alustavaa suunnitelmaa kehiin.
14.30 Yona @ Päälava
15.45 Kemmuru @ Teltta
16.30 Ricky Tick Big Band @ Päälava
17.15 The Radio Dept. @ Teltta
18.30 Konono n°1 @ Päälava tai Girls @ Teltta
20.45 The XX @ Päälava
22.15 Jonsi @ Päälava
23.15 Caribou @ Teltta
lauantai 17. huhtikuuta 2010
Tehosoitot
Viimeisimmät bloggaukseni ovat lähinnä käsitelleet elokuvia, joten nyt on aika palata taas musiikin pariin. Vuoden 2010 tyyliin aivan järjettömän kovia uutuuksia tuntuu tippuvan jatkuvalla tahdilla.
MGMT:n uusi albumi Congratulations on ollut nyt kaupoissa viikon ja oma vinyyliversio on pyörinyt levylautasella melkoisen paljon. Tykkään Congratulationista todella paljon, mutta siinä on omat heikkoutensa. Mielestäni MGMT:lle sopii erittäin hienosti psykedeelisempi ote, mitä jo debyytillä oli kuultavissa. Tällä levyllä psykedelialle ollaan vain annettu enemmän tilaa pulputa esiin. Tälläkin kertaa MGMT kärsii pahasta epätasaisuudesta. Siberian Breaks on hieno biisi, mutta aivan liian pitkä ja siten se rikkoo levyn flowta aivan liikaa. Lopun kolme biisiä eivät enää jaksa lämmittää, vaikka Brian Eno onkin levyn tarttuvinta osastoa. Hyvä levy, joka kärsii hivenen bändin kokeilunhalun takia. En muuten ole vielä uskaltanut raaputtaa levyni kantta.
Sigur Rosista sooloilemaan irroittautunut Jonsi julkaisi myös levynsä nimeltä Go. Levy vuosi nettiin useita viikkoja ennen julkaisuaan, joten kerkesin levyn kuuntelemaan muutamaan otteeseen ennen levyn julkaisua. Olin hyvin yllättynyt kun ensimmäinen kappale Go Do alkoi. Tempo on hurja ja rummut paukuttavat biisiä eteenpäin hirmuisella tahdilla. Tätä biisiä ei Sigur Ros olisi koskaan julkaissut! Animal Arithmetic ja Boy Lilikoi jatkavat vähän samalla meiningillä, mutta loppulevy on huomattavasti rauhallisempi. Tämä harmittaa, koska nämä popimmat kappaleet ovat levyn ehdotonta kärkeä. Loppulevy on Sigur Rosin tyylistä rauhallista ja tunnelmallista fiilistelyä, mutta emobändin koskettavuuteen ei ylletä lähellekään. Around Us tosin tuo uudemman Coldplayn tuotannon mieleen. Kukin saa itse päättää onko se hyvä vai huono asia.
James Murphy julkaisee viimeisen LCD Soundsystemin nimellä julkaistavan levynsä toukokuussa, mutta sehän tietenkin levisi tällä viikolla nettiin. Muutaman kerran levyn kuunnelleena olen hivenen pettynyt. Levyn alkupuoli on todella jyräävä! Dance Yrself Clean on käyntiin lähtiessään melkoinen tanssijyrä ja One Touch tuo hyvällä mieleen hikisen diskon. I Can Change taasen tuo hauskasti kotimaisen Aavikon mieleen. Levyn neljä viimeistä kappaletta eivät yllä levyn alkupuolen biisien tasolle ja siten loppupuoli jää hivenen tylsäksi. Silti, oikein hyvä levy, joka kannattaa ottaa bändin nettisivuilta haltuun. Elokuussa Suvilahdessa sitten kreisibailataan!
The Nationalin uusi levy High Violet on ennakkobiisiensä takia noussut toukokuun levylistalla odotetuimmaksi itselleni. Uusi biisivuoto ei muuta tätä fiilistä. Afraid Of Everyone saattaa olla jopa koko bändin hienoin biisi! En keksi mitään huonoa sanottavaa tästä biisistä. Kaikki toimii. Matt Berningerin ääni on edelleen tämän planeetan hienoimpia ja sanatkin ovat tässä kappaleessa erinomaiset. High Violet, tule jo!
Band Of Horses on myös yksi levynsä toukokuussa julkaisevista bändeistä ja ennakkobiiseinä julkaistut Compliments ja Loredo kuulostavat aivan Band Of Horsesilta, mikä on hienoa. Biisit ovat samaa americana-country-indie poppailua kuin aiemmatkin ja laatu on takuuvarmaa. Uutta levyä odotan yllättäen innolla ja voin luvata, että nämä biisit saavat teidätkin odottamaan levyä kuumeisesti.
Olen vihannut Crystal Castlesia aina. Kun heidän debyyttilevy julkaistiin ja hypehyrrä lähti pyörimään vimmatusti, niin päätin ottaa bändin haltuun. En tajunnut siitä mitään. Nintendo-pimputusta ja outoa vokaalikakofoniaa, missä ei ole melodioita enkä olisi voinut kuvitella edes klubilla innostuvani siitä musiikista. Nykyisin olen jo vähän lämmennyt bändille, mutta en silti voisi kuvitella kuuntelevani bändiä kotona, tähän asti. Tällä viikolla ensi-iltansa radiossa saanut Doe Deer on melkoinen kappale. Nyt bändi on saanut toimimaan kaiken, minkä odotinkin heidän saavansa. Hyvä syntikkamelodia, iskevä biitti ja Alice Glassin mieletön laulu (tai huuto). Biisi kestää vain vajaat kaksi minuuttia, mutta siihen aikaan ollaan saatu ladattua sellainen energiapommi, ettei siitä noin vain toivuta. Wou! En tiedä johtuuko biisin säröytyminen paskasta radio ripistä, vai onko biisi tarkoituksella miksattu ihan ruvelle, mutta se pistää vituttamaan. Tiedän, että noise on nyt muotia ja näin, mutta kyllä toi särölle miksaus pistää vituttamaan. Biisiä se ei onneksi huononna.
Myös toinen kappale julkaistiin tällä viikolla, ja se on taas Doe Deerin täydellinen vastakohta. Rauhallinen Celestica on myös erittäin hyvä kappale, mutta täysin eri syistä. Kappale on yllättävän tunnelmallinen ja jopa kaunis. Näiden perusteella Crystal Castlesin uutta levyä voi jo jopa vähän odottaakin.
Viimeinen, mutta kaikista hienoin tämän viikon julkaisu on tänään julkaistu TÄYSIN UUSI BLUR-KAPPALE! Blur paukki studioon Record Store Dayn kunniaksi ja sen tuloksena syntyi Fool's Day. Itse veikkailin Blurin uuden materiaalin kuulostavan hamassa tulevaisuudessa afrikalta ja säröltä. Tämä biisi ei ole kumpaakaan. Fool's Day kuulostaa hyvässä mielessä vanhalta popimmalta Blurilta ja lämmittää fanin sydäntä todella paljon. Nyt pojat takaisin studioon ja uusi levy pihalle! Pete2ndBestiä lainatakseni: maailma ehdottomasti tarvitsee uuden Blur-levyn.
MGMT:n uusi albumi Congratulations on ollut nyt kaupoissa viikon ja oma vinyyliversio on pyörinyt levylautasella melkoisen paljon. Tykkään Congratulationista todella paljon, mutta siinä on omat heikkoutensa. Mielestäni MGMT:lle sopii erittäin hienosti psykedeelisempi ote, mitä jo debyytillä oli kuultavissa. Tällä levyllä psykedelialle ollaan vain annettu enemmän tilaa pulputa esiin. Tälläkin kertaa MGMT kärsii pahasta epätasaisuudesta. Siberian Breaks on hieno biisi, mutta aivan liian pitkä ja siten se rikkoo levyn flowta aivan liikaa. Lopun kolme biisiä eivät enää jaksa lämmittää, vaikka Brian Eno onkin levyn tarttuvinta osastoa. Hyvä levy, joka kärsii hivenen bändin kokeilunhalun takia. En muuten ole vielä uskaltanut raaputtaa levyni kantta.
Sigur Rosista sooloilemaan irroittautunut Jonsi julkaisi myös levynsä nimeltä Go. Levy vuosi nettiin useita viikkoja ennen julkaisuaan, joten kerkesin levyn kuuntelemaan muutamaan otteeseen ennen levyn julkaisua. Olin hyvin yllättynyt kun ensimmäinen kappale Go Do alkoi. Tempo on hurja ja rummut paukuttavat biisiä eteenpäin hirmuisella tahdilla. Tätä biisiä ei Sigur Ros olisi koskaan julkaissut! Animal Arithmetic ja Boy Lilikoi jatkavat vähän samalla meiningillä, mutta loppulevy on huomattavasti rauhallisempi. Tämä harmittaa, koska nämä popimmat kappaleet ovat levyn ehdotonta kärkeä. Loppulevy on Sigur Rosin tyylistä rauhallista ja tunnelmallista fiilistelyä, mutta emobändin koskettavuuteen ei ylletä lähellekään. Around Us tosin tuo uudemman Coldplayn tuotannon mieleen. Kukin saa itse päättää onko se hyvä vai huono asia.
James Murphy julkaisee viimeisen LCD Soundsystemin nimellä julkaistavan levynsä toukokuussa, mutta sehän tietenkin levisi tällä viikolla nettiin. Muutaman kerran levyn kuunnelleena olen hivenen pettynyt. Levyn alkupuoli on todella jyräävä! Dance Yrself Clean on käyntiin lähtiessään melkoinen tanssijyrä ja One Touch tuo hyvällä mieleen hikisen diskon. I Can Change taasen tuo hauskasti kotimaisen Aavikon mieleen. Levyn neljä viimeistä kappaletta eivät yllä levyn alkupuolen biisien tasolle ja siten loppupuoli jää hivenen tylsäksi. Silti, oikein hyvä levy, joka kannattaa ottaa bändin nettisivuilta haltuun. Elokuussa Suvilahdessa sitten kreisibailataan!
The Nationalin uusi levy High Violet on ennakkobiisiensä takia noussut toukokuun levylistalla odotetuimmaksi itselleni. Uusi biisivuoto ei muuta tätä fiilistä. Afraid Of Everyone saattaa olla jopa koko bändin hienoin biisi! En keksi mitään huonoa sanottavaa tästä biisistä. Kaikki toimii. Matt Berningerin ääni on edelleen tämän planeetan hienoimpia ja sanatkin ovat tässä kappaleessa erinomaiset. High Violet, tule jo!
Band Of Horses on myös yksi levynsä toukokuussa julkaisevista bändeistä ja ennakkobiiseinä julkaistut Compliments ja Loredo kuulostavat aivan Band Of Horsesilta, mikä on hienoa. Biisit ovat samaa americana-country-indie poppailua kuin aiemmatkin ja laatu on takuuvarmaa. Uutta levyä odotan yllättäen innolla ja voin luvata, että nämä biisit saavat teidätkin odottamaan levyä kuumeisesti.
Olen vihannut Crystal Castlesia aina. Kun heidän debyyttilevy julkaistiin ja hypehyrrä lähti pyörimään vimmatusti, niin päätin ottaa bändin haltuun. En tajunnut siitä mitään. Nintendo-pimputusta ja outoa vokaalikakofoniaa, missä ei ole melodioita enkä olisi voinut kuvitella edes klubilla innostuvani siitä musiikista. Nykyisin olen jo vähän lämmennyt bändille, mutta en silti voisi kuvitella kuuntelevani bändiä kotona, tähän asti. Tällä viikolla ensi-iltansa radiossa saanut Doe Deer on melkoinen kappale. Nyt bändi on saanut toimimaan kaiken, minkä odotinkin heidän saavansa. Hyvä syntikkamelodia, iskevä biitti ja Alice Glassin mieletön laulu (tai huuto). Biisi kestää vain vajaat kaksi minuuttia, mutta siihen aikaan ollaan saatu ladattua sellainen energiapommi, ettei siitä noin vain toivuta. Wou! En tiedä johtuuko biisin säröytyminen paskasta radio ripistä, vai onko biisi tarkoituksella miksattu ihan ruvelle, mutta se pistää vituttamaan. Tiedän, että noise on nyt muotia ja näin, mutta kyllä toi särölle miksaus pistää vituttamaan. Biisiä se ei onneksi huononna.
Myös toinen kappale julkaistiin tällä viikolla, ja se on taas Doe Deerin täydellinen vastakohta. Rauhallinen Celestica on myös erittäin hyvä kappale, mutta täysin eri syistä. Kappale on yllättävän tunnelmallinen ja jopa kaunis. Näiden perusteella Crystal Castlesin uutta levyä voi jo jopa vähän odottaakin.
Viimeinen, mutta kaikista hienoin tämän viikon julkaisu on tänään julkaistu TÄYSIN UUSI BLUR-KAPPALE! Blur paukki studioon Record Store Dayn kunniaksi ja sen tuloksena syntyi Fool's Day. Itse veikkailin Blurin uuden materiaalin kuulostavan hamassa tulevaisuudessa afrikalta ja säröltä. Tämä biisi ei ole kumpaakaan. Fool's Day kuulostaa hyvässä mielessä vanhalta popimmalta Blurilta ja lämmittää fanin sydäntä todella paljon. Nyt pojat takaisin studioon ja uusi levy pihalle! Pete2ndBestiä lainatakseni: maailma ehdottomasti tarvitsee uuden Blur-levyn.
sunnuntai 28. maaliskuuta 2010
Uutta vähän kaikkea.
Kevät on hyvää vauhtia tulossa ja sen myötä myös hulvaton levytulva. Huhti- ja kesäkuun välillä tulee hirvittävä määrä kiinnostavia albumeita kiinnostavilta bändeiltä ja nyt on alkanut tippua jo maistiaisia näiltä levyiltä.
Ensimmäisenä vuorossa on The National, jonka hienouden suhteen olen myöhäisherännäinen. Moderni klassikko Boxer on löytänyt paikkansa minun levysoittimessa vasta aivan viime kuukausien aikana. Onneksi uutta materiaalia saadaan jo toukokuussa ja maistiaiset ovat olleet huumaavan hienoja. Muutama viikko sitten laitoin maistiaisen Jimmy Fallonin showsta ja nyt on levytetty kappalekin annettu maistiaiseksi. Bloodbuzz Ohio on raastavan kaunis kappale ja on The Nationalia parhaimmillaan. Paljoa parempaa maistiaista ei olisi voinut antaa. Biisin voi joko ladata täältä tai kuunnella tuosta alta.
2000-luvun tanssipunk-kuningas James Murphy palaa LCD Soundsystemin kanssa ja ensimaistiainen on nimeltään Drunk Girls. On hyvin suuri ihme, jos tämä ei soi puhki indie-diskoissa ympäri maailmaa. LCD Soundsystemin tarttuvin ja hittipotentiaalisin biisi sitten Daft Punk Is Playing At My Housen jälkeen. Kuuntele kappale Youtubesta.
Bluesrock-kaksikko The Black Keys julkaisee myös uuden albumin toukokuussa ja ensimmäinen maistiainen Brothers-albumilta on nimeltään Tighten Up. Tämä Danger Mousen tuottama kappale muistuttaa hyvin paljon edellisen Attack & Release levyn materiaalia, eikä varmasti vähiten siksi, että edellisen levyn tuotti kokonaan sama herra. Tällä kertaa bändi on tuottanut levyn itse lukuun ottamatta tätä maistiaista. Toivottavasti loppumateriaali on myös yhtä groovaavaa.
Brittien matikkatanssirock poppoo Foals myös julkaisee uuden Total Life Forever albuminsa toukokuussa (kaikkien aikojen levytoukokuu!). Ensimmäinen maistiainen oli hyvin hämmentävä Spanish Sahara, mikä oli lähes jumittava tunnelmapala, mutta toinen maistiainen onkin jo vähän perinteisempi. Paluuta vanhaan Foals-soundiin ei tämänkään maistiaisen perusteella voida odottaa, mutta This Orient kuulostaa todella hyvältä. Foalsille sopii popimpikin ilmaisu erinomaisesti. Yannis Philippakisin hivenen laiska ääni antaa tälle kappaleelle sen viimeisen silauksen, mikä nostaa tämän kevään miellyttävimpien kappaleiden joukkoon.
Viimeisenä, mutta ei todellakaan vähäisimpänä vuoronsa saa legendaarinen brittipop-helmi Teenage Fanclub. Jo 21 vuotta kasassa(!) ollut yhtye julkaisee viiden vuoden odotuksen jälkeen uuden levyn ja ensimmäinen julkistettu kappale on Baby Lee. Teenage Fanclubin uusi levy julkaistaan myös toukokuussa ja tämän kappaleen myötä odotan sitä todella innoissani. Kappale on tuttua, turvallista ja silti tasaisen mahtavaa Teenage Fanclubia. Näin hyvää pop-musiikkia tuskin tänä vuonna edes julkaistaan. Kuunnelkaa tämä mahtavuus alta ja ihailkaa tuota kansitaidetta. Biisin voi myös ladata tästä linkistä.
Levyvuosi 2010 alkoi jo täydellisesti ja se tulee myös jatkumaan erinomaisena. Voiko tämä vuosi olla jopa yksi kaikkien aikojen parhaimmista levyvuosista?
Ensimmäisenä vuorossa on The National, jonka hienouden suhteen olen myöhäisherännäinen. Moderni klassikko Boxer on löytänyt paikkansa minun levysoittimessa vasta aivan viime kuukausien aikana. Onneksi uutta materiaalia saadaan jo toukokuussa ja maistiaiset ovat olleet huumaavan hienoja. Muutama viikko sitten laitoin maistiaisen Jimmy Fallonin showsta ja nyt on levytetty kappalekin annettu maistiaiseksi. Bloodbuzz Ohio on raastavan kaunis kappale ja on The Nationalia parhaimmillaan. Paljoa parempaa maistiaista ei olisi voinut antaa. Biisin voi joko ladata täältä tai kuunnella tuosta alta.
2000-luvun tanssipunk-kuningas James Murphy palaa LCD Soundsystemin kanssa ja ensimaistiainen on nimeltään Drunk Girls. On hyvin suuri ihme, jos tämä ei soi puhki indie-diskoissa ympäri maailmaa. LCD Soundsystemin tarttuvin ja hittipotentiaalisin biisi sitten Daft Punk Is Playing At My Housen jälkeen. Kuuntele kappale Youtubesta.
Bluesrock-kaksikko The Black Keys julkaisee myös uuden albumin toukokuussa ja ensimmäinen maistiainen Brothers-albumilta on nimeltään Tighten Up. Tämä Danger Mousen tuottama kappale muistuttaa hyvin paljon edellisen Attack & Release levyn materiaalia, eikä varmasti vähiten siksi, että edellisen levyn tuotti kokonaan sama herra. Tällä kertaa bändi on tuottanut levyn itse lukuun ottamatta tätä maistiaista. Toivottavasti loppumateriaali on myös yhtä groovaavaa.
Brittien matikkatanssirock poppoo Foals myös julkaisee uuden Total Life Forever albuminsa toukokuussa (kaikkien aikojen levytoukokuu!). Ensimmäinen maistiainen oli hyvin hämmentävä Spanish Sahara, mikä oli lähes jumittava tunnelmapala, mutta toinen maistiainen onkin jo vähän perinteisempi. Paluuta vanhaan Foals-soundiin ei tämänkään maistiaisen perusteella voida odottaa, mutta This Orient kuulostaa todella hyvältä. Foalsille sopii popimpikin ilmaisu erinomaisesti. Yannis Philippakisin hivenen laiska ääni antaa tälle kappaleelle sen viimeisen silauksen, mikä nostaa tämän kevään miellyttävimpien kappaleiden joukkoon.
Viimeisenä, mutta ei todellakaan vähäisimpänä vuoronsa saa legendaarinen brittipop-helmi Teenage Fanclub. Jo 21 vuotta kasassa(!) ollut yhtye julkaisee viiden vuoden odotuksen jälkeen uuden levyn ja ensimmäinen julkistettu kappale on Baby Lee. Teenage Fanclubin uusi levy julkaistaan myös toukokuussa ja tämän kappaleen myötä odotan sitä todella innoissani. Kappale on tuttua, turvallista ja silti tasaisen mahtavaa Teenage Fanclubia. Näin hyvää pop-musiikkia tuskin tänä vuonna edes julkaistaan. Kuunnelkaa tämä mahtavuus alta ja ihailkaa tuota kansitaidetta. Biisin voi myös ladata tästä linkistä.
Levyvuosi 2010 alkoi jo täydellisesti ja se tulee myös jatkumaan erinomaisena. Voiko tämä vuosi olla jopa yksi kaikkien aikojen parhaimmista levyvuosista?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)