Vuoden 2010 parhaat levyt: 30-21

Nyt päästään vuoden parhaiden levyjen pariin. Tänä vuonna levylistan teko oli todella vaikeaa, koska hyviä levyjä tuli ihan liikaa. Edellinen postaus olkoon siitä hyvä esimerkki. Kaikki nämä kolmekymmentä levyä ovat todellisia helmiä, jotka viime vuonna ilmestyessään olisivat olleet top 10-kamaa. Siksi tämäkin paisui vähän liiallisuuksiin.

30. Jonsi - Go

Jonsin soololevy jätti vähän ristiriitaisen vaikutelman itsestään. Nopeammat kappaleet ihastuttivat välittömästi, mutta tunnelmallisemmat palat taas saivat miettimään, että miten Sigur Ros tekisi niistäkin paljon parempia. Kaikesta huolimatta levyn pariin tuli palattua useasti.



29. Best Coast - Crazy For You

Lo-fi ei kuulostanut tänä vuonna millään muulla levyllä yhtä hyvältä. Beth Cosentinon yhtyeen biisit kertovat lähinnä pojista haaveilusta, Bethin kissasta, pajauttelusta ja chillailusta. Turha sitä on syvällisempiäkään pohtia.



28. Villagers - Becoming A Jackal

Irlantilaisen Villagersin debyyttilevy oli hyvin vakuuttava. Melankolinen ja tumma yleisilme erotti yhtyeen muista nykyfolkkareista edukseen ja itse ainakin nautin levystä hyvin paljon. Lempparibiisin valinta on vaikeata, mutta nostetaan ulvominen eduksi tällä kertaa.



27. Husky Rescue - Ship Of Light

Husky Rescuen alkuvuodesta ilmestyneen levyn pariin ei jostain syystä tullut juurikaan ilmestymisen jälkeen palattua, vaikka levy on todella hyvä. Yhtyeen fiilistely vaatii ehkä vain mielentilan, mihin en enää päässyt talven jälkeen. Yhtye pisti soundiaankin uusiksi, mikä miellytti kovasti.



26. MGMT - Congratulations

Vielä kaksi vuotta sitten MGMT:n levy oli vuotensa toiseksi paras levy kirjoissani. Vaikka en suuttunut yhtyeen psykedeelisemmästä ilmeestä yhtä paljon kuin moni muu, niin yhtye on kyllä parempi tehdessään häikäilemättömän tarttuvia ja hölmöjä hittejä.



25. LCD Soundsystem - This Is Happening

LCD Soundsystemin mahdollisesti viimeinen levy vakuutti, mutta ei ihan täysin. Lopusssa levy hyytyy aika pahasti, eikä pääse enää samaan lentoon, mihin ensimmäiset viisi biisiä levyn saavat. Ekat viisi biisiä ovatkin sitten aikamoisia monstereita.



24. Gil Scott-Heron - I'm New Here

Gil Scott-Heron teki sellaisen comebackin vankila- ja huumekierteen jälkeen, ettei voi kuin ihmetellä. I'm New Here on 28 minuutin matka helvettiin ja takaisin, jonka vain kruunaa Scott-Heronin elämän kuluttama raaka ääni, jota kuunnellessa ei voi kuin vakuuttua miehen sanomasta ja tarinasta. Henkisesti todella vaativa levy kuunnella. Helmikuussa tulee Jamie XX:n remix-versio levystä, jota odotan suurella mielenkiinnolla.



23. Stepa - Made In Sodankylä

Sodankylän räppijäbä Stepan kakkoslevy on osoitus siitä, kuinka ylivertainen ilmaisumuoto rap on verrattuna moneen muuhun. Stepa vain heittää läppää ja se kuulostaa niin vaivattomalta, että oikein kateeksi käy. Taustatkin ovat laatutyötä koko levyllä.



22. Massive Attack - Heligoland

Seitsemän vuotta tätä saatiin odotella ja odotuksiin vastattiin jotakuinkin. Mezzaninen maailmanloppu-meiningit tulevat aina määrittelemään Massive Attackin minulle, joten kaikki muu yhtyeen tuotanto tulee aina olemaan huonompaa kuin se. Heligolandista pystyin silti nauttimaan, vaikka meno oli aiempaa toiveikkaampaa ja akustisempaa.



21. Vampire Weekend - Contra

Samoin kuin MGMT:n kanssa kävi, niin Vampire Weekendin toinen levy ei pystynyt millään täyttämään debyytin aiheuttamia valtavia odotuksia. Edelleen Contran alku on kuin viivyttelyä kunnon bileiden alkamista varten. Runista alkava hittiputki onkin sitten niin kova, että levyn voi nostaa huoletta näinkin korkeille sijoille. Kaikesta huolimatta Vampire Weekend on mielenkiintoisimpia indie-bändejä, joiden odottaisi nousevan todella suureen suosioon.



Onnittelut vielä Tomille ja Jyrille Voicen Web Awards-ehdokkuuksista! Käykäähän äänestämässä!

Flow ja rap-legendan kuolema

Flow julkaisi vihdoin ja viimein odotetut ensimmäiset bändijulkistuksensa. Facebook ja myös musablogit räjähtivät innostuksesta, mutta täällä oltiin jopa hivenen pettyneitä. Hyvät asiat: M.I.A, Air, Jonsi, Jimi Tenor & Tony Allen, Surfer Blood, Major Lazer, Four Tet, Kiki Pau, Husky Rescue ja Yona. Siinä on jo monta todella hyvää bändiä, mutta miksi olen sitten pettynyt? Missä on musta musiikki? Flow on tunnettu monipuolisuudestaan ja varsinkin soulia, hip-hopia ja jazzia on aiempina vuosina ollut reilusti ja mielenkiintoisesti. Jazzia on Jose James, eikä soulia ja hip-hopia ole yhtään. Afroartisteja on muutama, mikä on ihan positiivista, mutta menevät ehkä turhan paljon etnopuolelle. Crossover-artisteja on muutama, mutta odotin paljon enemmän. Aivan varmasti tänäkin vuonna olen paikalla ja mielenkiinnolla tsekkaan esim. The Drumsin, mutta seuraavilta julkistuksilta odotan enemmän.


Mustasta musiikista kun nyt puhuttiin, niin tänään tuli suru-uutinen, joka koskettaa jokaista rapin ystävää. Gang Starrin perustajajäsen ja Jazzmatazz-projektistaan tunnettu Guru on kuollut. Gang Starr on rapin legendaarisimpia kokoonpanoja, joka on vaikuttanut todella laajasti koko rap-skeneen. Lepää rauhassa, Guru. Me voimme puolestaan paukuttaa klassikoita.

Viikon vitonen

Lämmöstä palanneena ajattelin tehdä pikakatsauksen biiseihin ja artisteihin, jotka juuri nyt ovat itselläni kovassa soitossa ja ansaitsevat näin saada muidenkin huomiota. Vitoskokoelman idea on pöllitty Pete2ndBestiltä ja dpst:ltä, joten kunniaa heille mainiosta ideasta.

Husky Rescue - Sound Of Love

Husky Rescuen uusi levy julkaistaan tänään, mutta Stupidosta sitä sai eilen (tuntuupa oudolta puhua "eilisenä" tapahtumasta joka tapahtui n. viisi tuntia sitten). Husky Rescue ei ensilevyllään vielä kauheasti vakuuttanut, mutta toinen levy osui ja upposi. Husky Rescue onnistui sillä levyllä yhdistämään kauniit melodiat herkkään tunnelmaan erinomaisesti. Sama onnistuu kolmannellakin levyllä ja tämä kappale on oiva osoitus siitä. Äänimaailma on hieman koneellistunut edellisestä levystä, mutta parin kuuntelukerran jälkeen se on pikemminkin vain piristänyt bändiä. Suosittelen!

Yona - Pilvet Liikkuu, Minä En

Yonan nimi on tullut erinäisistä lehtiartikkeleista tutuksi kaikesta muusta kuin musiikista. Naisen helluntalaistausta on noussut puheenaiheeksi ennen kuin debyyttilevyä oli edes julkaistu. Tämän kun unohtaa, niin jäljelle jää erinomaista musiikkia. Yonan musiikki on hämmentävä sekoitus iskelmää, jazzia ja folkia. Levy on tullut kuunneltua vasta kerran, mutta kuten Myspace-näytteistä voi päätellä, on musiikki hyvin raikasta. Kannattaa tsekata!

Vampire Weekend - Run

Vampire Weekendin toinen levy on ollut melkoisessa tehosoitossa ja ensimmäisten kuuntelukertojen pienoinen pettymyksen tunne on jäänyt taakse. Erinomainen levyhän sieltä jälleen kerran tuli ja tällä hetkellä eniten miellyttää tämä tarina "oravapyörästä" irtaantumisesta. Torvisyntikat ja U2:n Sunday Bloody Sundaysta muistuttava komppi piristävät tätä muuten hyvin minimalistista biisiä.

Converge - Effigy

Listan ensimmäiset kolme kappaletta ovat olleet aika leppoisaa tavaraa, joten rikotaan se fiilis nyt täysin. Converge on tullut oikeastaan vastikään tutuksi uudella levyllään ja yllättävää kyllä, tämä kohkaus on oikein hyvää. Nyky hardcore-punkin äärimmäinen linja ei ole miellyttänyt minua, koska melodiat ja lyriikat jäävät täysin äärimmäisyyden taustalle, mutta Converge on hämmentävästi onnistunut älyttömään kohkaukseensa saamaan sitä jotain outoa magiaa, mikä vetoaa. Suositellaan varauksella.

Delphic - Doubt

Delphicin nimi jäi kummittelemaan Bloc Partyn lämmittelijän pestistä pidemmäksi aikaa päähän ja nyt debyyttilevy sitten vihdoin tuli ulos. Bändi oli mukana BBC:n Future Sounds äänestyksessä Top 10:ssä ja debyyttikin meni Brittien albumilistalla kahdeksanneksi. Hyvä hype on päällä, mutta kamalasti ei tämä vielä ole muutamia yksittäisiä biisejä lukuun ottamatta vakuuttanut. Doubt on silti oikein mallikas kappale, jonka äänimaailmasta eritoten pidän. Levyyn pitänee silti jossain vaiheessa tutustua.

Vampire Weekendin levystä on tulossa arvostelu tällä viikolla ja jotain muuta myös varmaankin.