torstai 29. huhtikuuta 2010

Katsaus tulevaan ja menneeseen

Toukokuu on tämän vuoden kovin kuukausi. Silloin on mun synttärit, monta hyvää keikkaa ja niin paljon uutuuslevyjä, ettei käsityskyky edes siihen riitä. Käsitellään muutama jo ennakkoon, otetaan haltuun pari hamassa tulevaisuudessa julkaistavaa levyä ja päivän lempibiisi.


The Nationalin High Violet on tämän vuoden paras levy. Noihin sanoihin voisin kiteyttää koko High Violetin. The Boxer vaati aikaa avautuakseen, mutta High Violet iski tajuntaan kertalaakista.



Levyä kuunnellessa sitä vain hämmästelee, että miten The National on saanut kaiken toimimaan ja sulautumaan yhteen niin täydellisesti. Jokaisessa biisissä on joku melodia tai yksityiskohta, joka nostaa tunteet pinnalle positiivisesti. The National on edelleen synkkä ja melankolinen bändi, mutta tällä hetkellä he ovat synkkien ja melodisten bändien kärkeä. Älkää vaivatko päätänne sillä, ettei levyllä ole SITÄ biisiä. Koko levy on SE biisi. Levyä ei enää valitettavasti ole mahdollista streamata NY Timesin sivuilta, mutta 10.5 on pian. Silloin kaikki menee levykauppaan ja ostaa High Violetin. Tämä on se levy, mikä pitää vuonna 2010 ostaa.


Crystal Castlesin jo toinen omaa nimeään kantava albumi tuli ihmisten tietoisuuteen aika haipakalla tahdilla. Vain pari viikkoa sitten Doe Deer ja Celestica tuli ihmisten kuultavaksi, ja viikkoa myöhemmin levy oli jo digitaalisesti myynnissä. Tätä on internet-aika.

Crystal Castlesin ensimmäinen levy ei herätä minussa vieläkään muuta kuin tylsistymistä, mutta toinen levy... huhhuh. Jos ensimmäisellä levyllä oli hyviä ideoita, niin toisella levyllä hyvät ideat ollaan jalostettu biiseiksi. Enää ei ole yksi synariffin pätkä mitä loopataan pari minuuttia - tai pahimmissa tapauksissa kuusikin minuuttia - ja Alice Glass rääkyy päälle jotain, vaan biiseissä on jopa useampi kova synariffin pätkä, osuva biitti ja joko hemmetin kovia vokaalisampleja, tai sitten Alice Glassin rääkymistä. Ilokseni voin sanoa, että Crystal Castles on vuonna 2010 juuri sitä, mitä hype antoi odottaa 2008, mutta ei lunastanut odotuksiaan. Levy on aggressiivinen, energinen, mieltäylentävä ja jopa ajoittain kaunis, kuten jo aiemmin postaamani Celestica osoitti.

Kokonaisuutena levy ei vieläkään toimi ihan täysin, mutta kehitystä ensimmäisestä levystä on tapahtunut niin huimasti, että voin antaa kaiken anteeksi Crystal Castlesille. Vuoden kovin yllättäjä? 3Voor12 tarjoaa levyn kuultavaksi ja ensi kuun lopussa levy saa fyysisen julkaisun. Digitaalisesti levy on siis jo myynnissä.


Interpol on julkaisemassa tänä vuonna uuden levyn kolmen vuoden tauon jälkeen ja Interpolin tapauksessa odotukset ovat aina todella kovat. Tänään (vai eilen?) bändi laittoi yleiseen jakoon ensimmäisen kappaleen tulevalta levyltä nimeltään Lights. Miltä kappale sitten kuulostaa? Interpolilta. Bändi kuulostaa edelleen itseltään, eikä suurempia uudistuksia ainakaan tämän kappaleen perusteella ole luvassa. Kunhan loppulevyllä biisit eivät ole yhtä mitäänsanomattomia. Lights on rehellisesti sanottuna tylsä biisi. Lopussa biisi sentään saa vähän ilmaa siipiensä alle, mutta itse en kauheasti tästä lämmennyt. Loppuun haluan vain todeta, että mielipiteitä on monia, mutta hei, Our Love To Admire on hyvä levy.


Brittisuosikki Bloc Party pitää sanojensa mukaan taukoa nyt jonkun aikaa, mutta ei pojista eroon silti päästä. Kitaristilla on joku sivuprojekti, jonka nimeä en muista, enkä jaksa edes googlailla, koska niiden aiemmin Kitsunen kautta julkaisema biisi oli huono, mutta laulaja Kelen sooloilut sen sijaan vakuuttavat vähän enemmän. Suomessakin dj-keikalla käynyt Spank Rockista tunnettu XXXChange on tuottanut Kelen uusimman sinkun nimeltään Tenderoni (ei ole Chromeo-coveri). Kele kuulostaa hyvin teknolta ensimmäisen sinkun perusteella, eikä elektronisempi meininki välttämättä pahaa ole herralle tehnyt. Ihan menevä biisi, jonka voisin kuvitella toimivan tanssilattioillakin. Odotellaan levyä.



Tänään on Helsingissä ollut vähän synkkä päivä, mutta fiilistä on nostattanut Blur. Think Tank on mielestäni mainettaan parempi levy ja siltä löytyy monta hyvää biisiä. Kuten Sweet Song, joka on tämän päivän SE biisi. Alempaa sekä studio-versio, että 2003 Roskildesta ilman Graham Coxonia esittämä live-versio, mikä on hyvin kaunis myös.



tiistai 27. huhtikuuta 2010

Videohehkutus: M.I.A. - Born Free & Justice - Stress

M.I.A:n Born Freen musiikkivideo on kohahduttanut netissä niin blogeissa kuin eri musiikkimedioissakin. Ensimmäistä kertaa videon katsottuani aloin hämmästelemään, kuin paljon se muistuttikaan Justicen Stressin videota, mikä on kaikessa kauheudessaan yksi lempivideoistani. Yllättäen Born Freen on ohjannut sama mies, Romain Gavras. Gavraksesta on tätä vauhtia tulossa lempiohjaajiani, jos videot ovat jatkossakin yhtä hienoja ja ajatuksia herättäviä.

Born Free on biisinä tosin mielestäni aika heikko. Biisi junnaa samaa koko ajan, eikä Suicide-sample ole mielestäni kovinkaan hyvä. Levyltä odotan enemmän.

Molemmat videot ovat hyvin väkivaltaisia, joten jos väkivaltainen kuvasto järkyttää, niin älä katso. Stress on varsinkin hyvin realistinen ja ahdistaa paatunuttakin väkivaltavihteen kuluttajaa, mikä on minun tapauksessani hyvä merkki.

M.I.A, Born Free from ROMAIN-GAVRAS on Vimeo.


Jus†ice, Stress from ROMAIN-GAVRAS on Vimeo.

maanantai 26. huhtikuuta 2010

Päivän kotimaiset: Olavi Uusivirta ja Laineen Kasperi

Kotimaisia levyjä tulee tässä blogissa harvemmin hypetettyä ja hehkutettua, mutta nyt on kyseessä sen verran hyvät julkaisut, etten voi olla hehkuttamatta.


Olavi Uusivirta nousi julkisuuteen Pahat Pojat-soundtrackilla julkaistulla Raivo Härkä-kappaleella, joka oli perinteistä poikkeamatonta suomirokkia. Uusivirta jatkoi radioystävällisellä rokkipopilla pari levyä, kunnes pari vuotta sitten julkaistu Minä Olen Hullu muutti suunnan täysin. Jaakko Murroksen tuottama levy haki sointinsa The Cure-pastissoinnista ja 80-luvulta. Tuore Preeria jatkaa samoilla linjoilla, mutta tällä kertaa Uusivirta on Murroksen kanssa löytänyt oman soundinsa, joka ei enää kuulosta suoralta lainailulta.



Preeria alkaa energisesti kappaleilla Erika ja Puberteetti, jotka ovat melkoista paahtoa ja tekevät selkeää pesäeroa aiempaan tuotantoon. Kolmantena kuultava Jenni on rauhallinen kappale, jonka äänimaailma on todella erilainen verrattuna mihin tahansa suomalaiseen rock-yhtyeeseen. Lähin vertailukohta löytyy lähinnä Fonalin artisteista, kuten Ristosta, johon kappaleen sanoituksissa viitataan jo heti alussa. Sen jälkeen kuullaan sinkkubiisi Nukketalo Palaa, jota myöskään on vaikea mieltää radiohitiksi. Loppulevy vuorottelee hyvin energisempien ja hitaampien kappaleiden välillä. Loppuun on tosin säästetty koko levyn helmi. Toiseksi viimeinen kappale Nero on yksi hienoimmista kotimaisista kappaleista vuosiin.



Olavi Uusivirta on onnistunut hienosti karistamaan itsestään teini-idolin ja "koko kansan suosikin" maineen ja tekee kunnianhimoista ja hienoa musiikkia. Vastaavaa kunnianhimoa toivoisi kuulevan valtavirta-artisteilta useamminkin. Sanoitukset ovat erittäin hyviä kautta linjan, vaikka pari kertaa Uusivirta sortuukin latteuksiin ja järkettömyyksiin. Kokonaisuutena silti hieno levy, jota voi suositella kaikille.


Laineen Kasperi on Kaucas-ryhmästä tuttu mies, joka on aiemmin julkaissut sooloalbumit Seis ja Saatana Saapuu Helsinkiin, ja Julma-Henrin kanssa kuulemma aika hämmentävän "kuunnelman" Outo-Nauha. Siinä missä aiemmat soololevyt ovat olleet tarinavetoisia, niin uusin Olet Tässä / Du Är Här / You Are Here on teema-albumi niinkin vaatimattomasta aiheesta kuin Suomi.

Olet Tässä on tupla-albumi, joka sisältää 21 biisiä. Toista levyä vähemmän kuunnelleena eron voisi jakaa niin, että ekan levyn biitit ovat vähän synkempiä ja "modernimpia", kun toisella levyllä on perinteisempiä biittejä. Levyn keston takia kuuntelukokemus on aika raskas, mutta Laineen riimit ovat täyttä asiaa ja biitit ovat ihan missä mittakaavassa vain priimatavaraa. Varsinkin Ikuisen Maanantain Maa on kokonaisuutena tämän maan hienoimpia rap-biisejä. Henkee taas on hieno osoitus siitä, että sample-kulttuuri on elossa myös Suomessa ja Peeällän skrätsäykset ovat hengästyttävän kovia.





Laineen Kasperin levy on yksi kunnianhimoisimmista rap-albumeista Suomessa ja jo sen takia kannattaa ottaa levy haltuun. Miehen sanomaa ei kaikki todellakaan tule allekirjoittamaan, mutta ajatuksia miehen blastaus herättää.

torstai 22. huhtikuuta 2010

Lisää uutta Disco Ensembleä

Disco Ensemblen uusi albumi The Island Of Disco Ensemble saapuu kauppojen hyllyille 26.5 ja tänään Facebookissa saivat fanit ladattavaksi uuden sinkun nimeltä Protector.


Siinä missä White Flag For Peace oli räyhähenkisempää Disco Ensembleä, niin Protector on taas huomattavasti seesteisempää ja "aikuisempaa" DE:tä. Protectorin ongelmana on vähän sama kuin White Flagissakin, ettei se oikein ensimmäisten kuuntelujen pohjalta tunnu iskevän tajuntaan. Biisi ei tunnu erottuvan edukseen oikein millään.

Muutaman kuuntelukerran jälkeen biisi tuntuu löytävän muotonsa ja nyt voin sanoa pitäväni kappaleesta. Keskitempoinen DE ei ole välttämättä mieleeni, mutta ihan kiva biisi. Levyllä toiminee paremmin. Jos jotain kehuja pitää esittää, niin Miikan lauluääni sen kuin vaan paranee levy levyltä.

Biisin voi ladata täältä sähköpostiosoitetta vastaan.

keskiviikko 21. huhtikuuta 2010

Japandroids Suomeen!!!


Japandroids oli viime vuoden paras debyyttibändi. Piste. Kesäkuussa he tulevat Suomeen keikalle Helsingin Kuudennelle Linjalle. Nyt olen täpinöissäni niin paljon, ettei töistäkään tule mitään. Tämän jos Flow olisi napannut, niin olisin kierinyt onnesta lattialla, niin kuin teen nyt. Liput tulee perjantaina myyntiin ja kustantavat olemattomat 12 euroa. Kaikki sinne! Jos bändi ei ole tuttu, niin Spotifysta levyä kuuntelemaan ja alempaa näkee livepätkää.

tiistai 20. huhtikuuta 2010

Flow ja rap-legendan kuolema

Flow julkaisi vihdoin ja viimein odotetut ensimmäiset bändijulkistuksensa. Facebook ja myös musablogit räjähtivät innostuksesta, mutta täällä oltiin jopa hivenen pettyneitä. Hyvät asiat: M.I.A, Air, Jonsi, Jimi Tenor & Tony Allen, Surfer Blood, Major Lazer, Four Tet, Kiki Pau, Husky Rescue ja Yona. Siinä on jo monta todella hyvää bändiä, mutta miksi olen sitten pettynyt? Missä on musta musiikki? Flow on tunnettu monipuolisuudestaan ja varsinkin soulia, hip-hopia ja jazzia on aiempina vuosina ollut reilusti ja mielenkiintoisesti. Jazzia on Jose James, eikä soulia ja hip-hopia ole yhtään. Afroartisteja on muutama, mikä on ihan positiivista, mutta menevät ehkä turhan paljon etnopuolelle. Crossover-artisteja on muutama, mutta odotin paljon enemmän. Aivan varmasti tänäkin vuonna olen paikalla ja mielenkiinnolla tsekkaan esim. The Drumsin, mutta seuraavilta julkistuksilta odotan enemmän.


Mustasta musiikista kun nyt puhuttiin, niin tänään tuli suru-uutinen, joka koskettaa jokaista rapin ystävää. Gang Starrin perustajajäsen ja Jazzmatazz-projektistaan tunnettu Guru on kuollut. Gang Starr on rapin legendaarisimpia kokoonpanoja, joka on vaikuttanut todella laajasti koko rap-skeneen. Lepää rauhassa, Guru. Me voimme puolestaan paukuttaa klassikoita.

lauantai 17. huhtikuuta 2010

Tehosoitot

Viimeisimmät bloggaukseni ovat lähinnä käsitelleet elokuvia, joten nyt on aika palata taas musiikin pariin. Vuoden 2010 tyyliin aivan järjettömän kovia uutuuksia tuntuu tippuvan jatkuvalla tahdilla.


MGMT:n uusi albumi Congratulations on ollut nyt kaupoissa viikon ja oma vinyyliversio on pyörinyt levylautasella melkoisen paljon. Tykkään Congratulationista todella paljon, mutta siinä on omat heikkoutensa. Mielestäni MGMT:lle sopii erittäin hienosti psykedeelisempi ote, mitä jo debyytillä oli kuultavissa. Tällä levyllä psykedelialle ollaan vain annettu enemmän tilaa pulputa esiin. Tälläkin kertaa MGMT kärsii pahasta epätasaisuudesta. Siberian Breaks on hieno biisi, mutta aivan liian pitkä ja siten se rikkoo levyn flowta aivan liikaa. Lopun kolme biisiä eivät enää jaksa lämmittää, vaikka Brian Eno onkin levyn tarttuvinta osastoa. Hyvä levy, joka kärsii hivenen bändin kokeilunhalun takia. En muuten ole vielä uskaltanut raaputtaa levyni kantta.


Sigur Rosista sooloilemaan irroittautunut Jonsi julkaisi myös levynsä nimeltä Go. Levy vuosi nettiin useita viikkoja ennen julkaisuaan, joten kerkesin levyn kuuntelemaan muutamaan otteeseen ennen levyn julkaisua. Olin hyvin yllättynyt kun ensimmäinen kappale Go Do alkoi. Tempo on hurja ja rummut paukuttavat biisiä eteenpäin hirmuisella tahdilla. Tätä biisiä ei Sigur Ros olisi koskaan julkaissut! Animal Arithmetic ja Boy Lilikoi jatkavat vähän samalla meiningillä, mutta loppulevy on huomattavasti rauhallisempi. Tämä harmittaa, koska nämä popimmat kappaleet ovat levyn ehdotonta kärkeä. Loppulevy on Sigur Rosin tyylistä rauhallista ja tunnelmallista fiilistelyä, mutta emobändin koskettavuuteen ei ylletä lähellekään. Around Us tosin tuo uudemman Coldplayn tuotannon mieleen. Kukin saa itse päättää onko se hyvä vai huono asia.


James Murphy julkaisee viimeisen LCD Soundsystemin nimellä julkaistavan levynsä toukokuussa, mutta sehän tietenkin levisi tällä viikolla nettiin. Muutaman kerran levyn kuunnelleena olen hivenen pettynyt. Levyn alkupuoli on todella jyräävä! Dance Yrself Clean on käyntiin lähtiessään melkoinen tanssijyrä ja One Touch tuo hyvällä mieleen hikisen diskon. I Can Change taasen tuo hauskasti kotimaisen Aavikon mieleen. Levyn neljä viimeistä kappaletta eivät yllä levyn alkupuolen biisien tasolle ja siten loppupuoli jää hivenen tylsäksi. Silti, oikein hyvä levy, joka kannattaa ottaa bändin nettisivuilta haltuun. Elokuussa Suvilahdessa sitten kreisibailataan!


The Nationalin uusi levy High Violet on ennakkobiisiensä takia noussut toukokuun levylistalla odotetuimmaksi itselleni. Uusi biisivuoto ei muuta tätä fiilistä. Afraid Of Everyone saattaa olla jopa koko bändin hienoin biisi! En keksi mitään huonoa sanottavaa tästä biisistä. Kaikki toimii. Matt Berningerin ääni on edelleen tämän planeetan hienoimpia ja sanatkin ovat tässä kappaleessa erinomaiset. High Violet, tule jo!




Band Of Horses on myös yksi levynsä toukokuussa julkaisevista bändeistä ja ennakkobiiseinä julkaistut Compliments ja Loredo kuulostavat aivan Band Of Horsesilta, mikä on hienoa. Biisit ovat samaa americana-country-indie poppailua kuin aiemmatkin ja laatu on takuuvarmaa. Uutta levyä odotan yllättäen innolla ja voin luvata, että nämä biisit saavat teidätkin odottamaan levyä kuumeisesti.


                           



Olen vihannut Crystal Castlesia aina. Kun heidän debyyttilevy julkaistiin ja hypehyrrä lähti pyörimään vimmatusti, niin päätin ottaa bändin haltuun. En tajunnut siitä mitään. Nintendo-pimputusta ja outoa vokaalikakofoniaa, missä ei ole melodioita enkä olisi voinut kuvitella edes klubilla innostuvani siitä musiikista. Nykyisin olen jo vähän lämmennyt bändille, mutta en silti voisi kuvitella kuuntelevani bändiä kotona, tähän asti. Tällä viikolla ensi-iltansa radiossa saanut Doe Deer on melkoinen kappale. Nyt bändi on saanut toimimaan kaiken, minkä odotinkin heidän saavansa. Hyvä syntikkamelodia, iskevä biitti ja Alice Glassin mieletön laulu (tai huuto). Biisi kestää vain vajaat kaksi minuuttia, mutta siihen aikaan ollaan saatu ladattua sellainen energiapommi, ettei siitä noin vain toivuta. Wou! En tiedä johtuuko biisin säröytyminen paskasta radio ripistä, vai onko biisi tarkoituksella miksattu ihan ruvelle, mutta se pistää vituttamaan. Tiedän, että noise on nyt muotia ja näin, mutta kyllä toi särölle miksaus pistää vituttamaan. Biisiä se ei onneksi huononna.



Myös toinen kappale julkaistiin tällä viikolla, ja se on taas Doe Deerin täydellinen vastakohta. Rauhallinen Celestica on myös erittäin hyvä kappale, mutta täysin eri syistä. Kappale on yllättävän tunnelmallinen ja jopa kaunis. Näiden perusteella Crystal Castlesin uutta levyä voi jo jopa vähän odottaakin.



Viimeinen, mutta kaikista hienoin tämän viikon julkaisu on tänään julkaistu TÄYSIN UUSI BLUR-KAPPALE! Blur paukki studioon Record Store Dayn kunniaksi ja sen tuloksena syntyi Fool's Day. Itse veikkailin Blurin uuden materiaalin kuulostavan hamassa tulevaisuudessa afrikalta ja säröltä. Tämä biisi ei ole kumpaakaan. Fool's Day kuulostaa hyvässä mielessä vanhalta popimmalta Blurilta ja lämmittää fanin sydäntä todella paljon. Nyt pojat takaisin studioon ja uusi levy pihalle! Pete2ndBestiä lainatakseni: maailma ehdottomasti tarvitsee uuden Blur-levyn.

keskiviikko 14. huhtikuuta 2010

Videohehkutus: The Black Keys - Tighten Up

Frank is a Funkasaurus Rex!

The Black Keysin kappale Tighten Up on tullut tänne jo laitettua, mutta jos video on tätä luokkaa, niin toistaminen ei haittaa. Levyn kansi on minimalistisuudessaan ruma, mutta tämä video on minimalistisuudessaan silkkaa neroutta. Katsokaa ja rakastukaa Frankiin!



Loppumuistutus: Minun piti tänään laittaa vielä Reindeer Spottingin arvostelukin, mutta se venynee huomiseen, joten dokkarisuositus tulee sitten tähän. Tänään TV2:lta tulee klo 22.50 dokumentti Yes Men Fix The World. Jos Yes Menit eivät ole tuttuja, niin katsokaa muistutus Youtubesta, missä Suomikin sai näkyvyyttä.

maanantai 12. huhtikuuta 2010

R.I.P. Supergrass 1993-2010

Yksi lempiyhtyeistäni ilmoitti hajoamisestaan tänään. Supergrass ei ollut brittipopin suurimpia nimiä, mutta voisin väittää, että he olivat kakkosketjun kovin ja isoin nimi, jos saanen tällaista vähän huonoa kiekkotermiä käyttää. Jotta tämä ei olisi surujuhla, niin muistellaan Supergrassin hienoimpia hetkiä ja ihaillaan heidän varsin kekseliäitä musiikkivideoita.













torstai 8. huhtikuuta 2010

Pori Jazz...

Jos tämän kesän festarit ovat vaikuttaneet heikoilta, niin Pori Jazz paikkaa tämän erinomaisesti. Massive Attack, N*E*R*D, Gil Scott-Heron, DJ A-Trak, Jose James, Tori Amos, Sharon Jones & Dap-Kings ja listaa voisi jatkaa loputtomiin. Vaikkakin suurin osa artisteista on konsertoinut Suomessa aiemminkin, niin laadulla Porin festarit pieksee tänä vuonna monta isoa festaria. Aiemmin Flown artisteista vastannut Tuomas Kallio on laittanut Jazzien artistivastaavana haisemaan. Täältä päin hyvin suuri kumarrus ja kiitos Poriin.

Nyt vain Flown vastausta odottelemaan. Huhuja on paljon ja voi pojat, ne on hurjia. Toivottavasti edes osa myös toteutuisi.

torstai 1. huhtikuuta 2010

Hyvää pääsiäistä!

Blogi lomailee nyt pääsiäisen yli Suomen turhimmassa kaupungissa, joten hiljaiseloa on nyt hetken aikaa. Pahimpiin nitkuihin voi tästä kuunnella Stepaa, joka on nyt the shit! Lisää Stepasta ja muusta hyvästä myöhemmin.