Skate 3 julkaistiin siis jo viime vuoden toukokuussa, mutta kun muutenkin pelaamiseni rajoittuu lähinnä Änärin ja Fifan hakkaamiseen nykyisin, niin skeittaus on piristävää vaihtelua. Ei keskittymiseni riitä enää mihinkään toimintapeleihin tai ropeihin.
Koska olen suuri skeittauksen ystävä, niin skeittipelit ovat tietenkin ehdottomia lemppareita. Silloin back in the days kun ensimmäinen Tony Hawk tuli ja kaverit saivat sen Pleikkarilleen (itsehän pelasin vain PC:llä), niin maailma räjähti. Vihdoin ja viimein saatiin kunnollinen skeittauspeli, missä tunnelma ja pelattavuus olivat täysin kohdallaan. Tony Hawkit ostettiinkin aina neljänteen osaan asti uskollisesti, mutta sen jälkeen Jackass-kohelluksen määrä alkoi ärsyttämään ja pelit toistivat vuodesta toiseen itseään todella pahasti. Sitten tuli Skate.
Siinä missä Tony Hawk luotti aina mahdollisimman näyttäviin temppuhin ja pisteiden keruuseen, niin Skate oli lähempänä oikeaa skeittausta. Ilmalennot olivat maltillisia, temput tehtiin toisella analogitikulla ja kaikki temput oli heti käytettävissä, jos vain peukalo taipui heti mitä kummallisimpiin suuntiin. Jackass-meiningistä ei ollut tietoakaan. Pelaajan hahmon tehtävänä oli milloin päästä lehtien sivuille tietyllä tempulla tai vakuuttaa sponsorifirmojen skeittarit ja saada mainetta. Kakkonen jäi itseltäni väliin, joten en siihen viittaa missään vaiheessa, koska en siitä tiedä mitään.
Kolmosessa pelaaja on jo legenda. Kaikki tuntevat hahmon, joka on arvostetuimpia heppuja skenessä. Tehtäväksi jääkin oman skeittifirman perustaminen ja sen menestyminen. Menestymistä mitataan myydyillä laudoilla, jotka taas määräytyvät kuin hyvin onnistuu tehtävissä, mitkä vaihtelevat kisoista, kuvaussessioihin ja Hall Of Meat-haasteisiin. Tekemistä riittää ihan kivasti.
Siinä missä Skaten avoin maailma oli kuin luotu tutkimiseen ja liikkumiseen, niin Skate 3 tuntuu enemmän tehtävien hakkaamiselta. Ensimmäisestä osasta tuttu metroverkosto on poistunut ja alueiden välillä ei pysty enää liikkumaan mitenkään muuten kuin ottamalla tehtäviä. Sekös harmittaa, kun kaupunki on tällä kertaa ihan törkeän kokoinen ja alueiltaan vaihteleva. On kampusta, on telakkaa, on suburbia, on skeittipuistoja, on pilvenpiirtäjämetropolia jne. Löytämisen riemu olisi valtava, jos vain pelaajan annettaisiin löytää paikat omassa rauhassa.
Verrattuna ensimmäiseen Skateen on myös vaikeustaso tippunut reilusti. Vaikka fysiikat saa muokattua hardcoreksi, eli hyvin lähelle realismia, niin tehtävät ovat silti ällöttävän helppoja. Siinä missä ensimmäisessä Skatessa tehtävät vaativat välillä aivan nappiin menneen hypyn, siihen tismalleen oikean flipin ja vielä juuri oikean grindin, niin nyt riittää oikein ponnistettu hyppy, joku flippi ja kunhan saat laudan reilille, niin homma on siinä. Enää ei tarvitse hinkata kolmea tuntia yhtä ainoata oikeaa temppua, riittää että tekee sinne päin. Vaikka ohjain oli lentää ensimmäisessä Skatessa seinään useaan otteeseen ja olen muuten vieläkin yhdessä tehtävässä jumissa, niin onnistumisen riemu oli paljon suurempaa. Nyt sitä vain etenee etenemisen vuoksi. Ja kun enää ei edes tarvitse rahaa uusiin kenkiin tai lautoihin, niin yhden onnistuneen tehtävän merkityskin laskee. Toisaalta on ihan hyvä, että pelissä voi edetä muutenkin kuin pelkästään tietyn tehtävän läpäisemällä.
Vaikka Skate-sarja on aina luottanut realismiin ja tietynlaiseen skene-uskottavuuteen, niin kolmannen osan Hall Of Meat-haasteet pistivät silmään todella pahasti. Niissä kun on tehtävänä pannuttaa mahdollisimman näyttävästi ja siihen on avuksi laitettu erilaisia "asentoja", kuten karatepotku, "kotka", tynnyri jne. Sitten vain rikotaan luita mahdollisimman paljon. Sanon suoraan, ihan perseestä. Onneksi niitä ei tarvitse pelata, jotta pelin pääsisi läpi.
Vaikka olen valittanut koko postauksen, niin Skate 3 oli silti täydellistä skeittauksen riemua. Mikään ei ollut hauskempaa kuin rullailla rauhassa katuja ja kokeilla patsaan kulmaan, että lähtisikö siitä tosi kova grindi. Ja tottakai portaat ja niiden kaiteet oli pakko päästä grindaamaan alas mahdollisimman tyylikkäästi. Ja kun skeitattavaa lääniä on niin maan penteleesti, niin skeittauksen iloa pääsee harrastamaan todella monipuolisesti. Ja mikä parasta, pelistä löytyy vihdoin kunnon editori, millä voi luoda omia alueita skeitattavaksi. Vaikka ohjaus ei vieläkään ole ihan täydellistä, niin nyt ei voi syyttää ohjainta kämmeistään. Tosin jotain ihme lagia on välillä ihan älyttömästi, mikä ärsyttää suunnattomasti ramppikisoissa.
Jos skeittaus kiinnostaa, eikä halua asfaltti-ihottumaa kehoonsa "aikuisten oikeesti", niin Skate 3 on oiva hankinta. Siihen saa hukutettua ihan tarpeeksi aikaa jos haluaa, mutta kiireisimmätkin voivat edetä pelissä loppuun asti lyhyessäkin ajassa. Yritän skarpata peliaiheissa jatkossa, tosin tulevat varmaan olemaan enemmän Live Arcade-pelejä. Uudet pelit kun kiinnostavat tällä hetkellä harvinaisen vähän. Kommentteihin voi myös laittaa, kiinnostaako retroilu.
