tiistai 28. syyskuuta 2010

Aloe Blacc

Keväällä kirjoitin sarjahehkutuksen How To Make It In Americasta, missä myös kehuin sarjan tunnaribiisiä I Need A Dollar, jonka esitti Aloe Blacc. Tänään mieheltä ilmestyi albumi Good Things, joka nimensä mukaisesti on täynnä hyviä juttuja.



Aloe Blaccin debyyttilevy Shine Through oli aika modernia r'n'b soundia, mikä jopa vähän järkytti, koska I Need A Dollar oli kuin tuulahdus 70-luvulta. Good Things onkin lähempänä 70-lukua onneksi. Taustat ovat torvineen ja wahwah-kitaroineen kuin suoraan blaxploitaatio-klassikoista ja Aloen laulu on upeaa kuunneltavaa ja niin täynnä sielua. Jos maailma olisi oikeudenmukainen paikka, niin Amy Winehousea ei kukaan tietäisi edes tämän hienouden takia.







Levy on hiukan epätasainen, mutta huippuhetket antavat kaiken anteeksi, koska Aloe Blaccin parhaimmat biisit muistuttavat todella paljon jo musiikkihistoriaan nousseita soul-klassikoita. Taustat ovat tarpeeksi perinnetietoisia, eikä Aloe Blacc kuulosta juustoiselta ja limaiselta R. Kellylta. Sielukkaan mustan musiikin ystävältä menee polvet veteläksi tällaisen kaman edessä.



En oikein saa tästä levystä keksittyä mitään järin kriittistä sanottavaa, joten tyydyn vain suosittelemaan Aloe Blaccia kaikille niille, joita soul miellyttää. Mayer Hawthornesta innostuneet aivan varmasti myös innostuvat tästä levystä, koska itse löysin näistä kahdesta aika paljon yhtäläisyyksiä. Indiepäät luultavasti myös lämpeävät Aloen versiolle The Velvet Undergroundin Femme Fatalesta. Vuoden parasta soulia ja hyvin lähellä vuoden parhaimpia levyjä! Niin ja kun levyä ei vielä Spotifysta löydy, niin kuunnelkaa Youtubeen laitettuja parhaita paloja sen aikaa. Lämmittävät sielua ja sydäntä kylmillä ilmoilla.

EDIT: VIDEOT VAIHDETTU TOIMIVIIN.



maanantai 27. syyskuuta 2010

Mieltäni pahoittamassa

Ei pitäisi kirjoittaa mitään väsyneenä ja univelkaisena. Eilinen R&A-juttu oli vähän sinnepäin ja tuntuukin, että ajatukseni jäi vähän puolitiehen. Noh, petrataan jatkossa. Kirjastotätinä minun oletetaan lukevan paljon kirjoja, mikä ei kyllä valitettavasti pidä paikkaansa. Nyt kumminkin löysin kirjan, joka sopii onnettomasti asioihin keskittyvälle oivan paketin. Tuomas Kyrön Mielensäpahoittaja on hieno!

Mielensäpahoittaja on 80-vuotias herra, jolle nykymeno aiheuttaa jatkuvasti mielen pahoitusta. Esimerkkejä on monia ja hahmon avautumiset eri aiheista ovat todella hienosti kirjoitettuja ja osuvat kohteisiinsa hienosti. Sekä vanha, että uudempikin sukupolvi saavat osansa.

Se mistä itse nautin kirjassa eniten on sen rakenne. Kolmen sivun mittaiset avautumiset sopivat pikalukusessareihin täydellisesti, eikä tarvitse tuskailla, että metromatkalla ei kerkeäisi kappaleen loppuun. Ongelma onkin siinä, että haluaisi lukea vielä yhden kappaleen, mutta kun ei vaan enää kerkeä. Kirjassa on myöskin aika löyhä jatkuvuus "juonensa" osalta, joten tekstejä voi nappailla sieltä sun täältä novellikokoelmien tyyliin. Sopii minulle pelottavankin hyvin.

Suosittelen Tuomas Kyrön uusinta tuotosta suurella lämmöllä ja selkeästi pitääkin ottaa miehen aiempaa tuotantoa myös haltuun. Ostakaa tai lainatkaa lähikirjastostanne. Nopealla vilkaisulla Helmetistä (köhmainostusköhköh) kirjassa on 254 varausta, joten jonon jatkeena kirjaa saa odotella ammattitaidolla sanottuna parisen kuukautta. Bestseller-hyllyistä kirjaa voi viikon laina-ajalla saada sitäkin paremmin. Muiden kaupunkien tilanne voinee olla parempi. Olen pro.

torstai 23. syyskuuta 2010

Itsenäisyyspäivän juhlat

Kuka hemmetti haluaisi katsoa linnan juhlia, kun Looseen pääsee kuudella eurolla katsomaan garage-rockin kovinta ja kuuminta "tulokasta" Ty Segallia. Ty Segall on julkaissut vuodesta 2008 lähtien jo neljä studioalbumia ja sellaisen määrän seiskoja, että itse tipuin kärryiltä jo viime vuonna. Ty Segall aloitti uransa soittamalla yksin, mutta nyt hän on vakiintunut trio-kokoonpanoonsa, joka myös saapuu Suomeen. Suosittelen, koska tällä on mahdollisuus olla "olin muuten siellä silloin"-keikkoja.






torstai 16. syyskuuta 2010

Kanyespam

Jotta en unohtaisi lempiräppäriäni, niin Kanye esiintyi MTV VMA-awardseissa ja esitti uuden sinkkunsa Runaway, joka herätti hilpeyttä ja kohua "let's have a toast for the douchebags" laininsa takia. Kaiken kohun alta löytyy kumminkin oikein hyvä biisi, mutta eipä tämä samanlainen tajunnanräjäyttäjä ole kuin Power. Tiivistämistäkin voisi herra West harrastaa, mutta meneehän se näinkin. Niin ja biisistä tulee 40 MINUUTIN MUSAVIDEO! Vielä nimeämätön levy on tulossa näillä näkymin marraskuussa, mutta otapa tuosta jätkästä nyt selvää. Youtubesta ei löydy kuin päin vittua pitchattu versio, joten mene Funkmaster Flexin sivuille streamaamaan tai lataamaan koko biisi koneellesi.

Liekki on taas täällä

Liekki on itselleni tärkeimpiä kotimaisia yhtyeitä ikinä. Korppi ja Rajan Piirsin Taa ovat aution saaren levyjä, joten uutta Liekkiä odotan aina lähes liiankin suurella innolla. Kaksi aiempaa levyä ovat olleet suorastaan heikkoja suorituksia, joten uusimman levyn olisi parempi olla jotain parempaa. Myspaceen laitetut maistiaiset Onnen Lapsi ja Luudanvarsi kuulostavat todella maukkailta. Onnen Lapsi tuo banjoineen Korppimaisia fiiliksiä ja onpa kiva kuulla Liekkiä, joka ei yritä olla ironisesti Deep Purple, vaan jälleen se iloisen 70-lukulaisesti soiva symppisbändi. Luudanvarsi ei kuulosta niin hyvältä, mutta ei nyt suoranaisesti kauhealtakaan. Varovaisesti odotellaan Paimenta joka tulee 6. lokakuuta. Näytteet kuulee Myspacesta.

torstai 9. syyskuuta 2010

Plants Vs. Zombies

Alan Wakesta kirjoittaessani uhosin, että pelijuttuja olisi tulossa enemmänkin. No aika hiljaista on ollut, vaikka aikaa on tullut tuhlattua Xboxin ääressä enemmän kuin on edes luvallistakaan. Xbox Liveen saapui kumminkin pitkään PC-puolella hehkutettu Plants Vs. Zombies, jonka trial-versio tuli ladattua kokeiluksi. Kun trial loppui, niin oli pakko pistää roposia Xbox pointseihin, jotta voisin jatkaa peliä. Jäin heti koukkuun.


Plants Vs. Zombies on puzzle-peli, jossa on ideana päihittää pihamaalle änkevät zombiet kasveilla. Kyllä, luitte oikein. Kasveja kasvatetaan auringonvalolla, jota antaa aurinko ja auringonkukat. Näillä sitten kasvatellaan erilaisia kasveja, jotka kiusaavat zombeja eri tavalla. Hernekasvit ampuu herneitä, maapähkinät ovat "wall nuteja", jotka estävät zombien änkeämisen, perunat ovat miinoja jne. Zombien määrät ja kestävyys paranevat kentästä toiseen. Lehteä lukeva bisneszombi hermostuu ja lähtee juoksemaan saatuaan tarpeeksi vahinkoa ja kattilapäinen zombi kestää tavallista enemmän vahinkoa. Tältä pohjalta kasvimaata pitää muokata niin, ettei zombit pääse änkeämään kotitalosi sisälle.

Pelimekaniikaltaan Plants Vs. Zombies on hyvinkin yksinkertainen. Tietyt kasvit tekevät tiettyjä asioita ja jokaisella on oma tarkoituksensa. Tiettyjen kasvien saamiseksi auringonvaloa on oltava tietty määrä, joten kannattaa aina miettiä keskittyykö heti alkuun tuhovoimaan, vai tekeekö esim. kunnon armadan auringonkukkia, jotka puskevat valoa myöhemmin sellaisella tahdilla, että vaativiakin kasveja saa maalle nopeasti kehiin, kun zombien määrä näyttää pelottavalta.

Pelin visuaalinen ilme on - kun en parempaakaan sanaa löydä - veikeä. Zombiet löntystävät uskottavasti ja hienosti piirretysti. Kasvit ovat taas kontrastina zombeille iloisen värikkäitä ja iloisia. Myös pelissä opastava Crazy Dave, jota kavereiden kesken kutsutaan Crazy Daveksi (pelin läppää) on oikein hauska hahmo.


Plants vs. Zombies on erinomainen puzzle-peli, joka on saatavilla PC:lle, Macille, i-laitteille ja nyt myös Xboxille Xbox Livestä. PS3-versiokin luultavasti on tai ainakin tulossa. Suosittelen suurella lämmöllä. Katellaan juttua siitä Red Dead Redemptionista syssymmällä.

keskiviikko 8. syyskuuta 2010

Uutta Leonin Kunkkuja

Kings Of Leon taitaa olla tällä hetkellä maailman isoimpia rock-bändejä, mutta mitäs tällainen kellarissa asuva indierunkkari muista kuin kavereiden bändeistä tietäisikään. Totta puhuen olen diggaillut Kings Of Leonin tuotannosta jo pitkään ja nykyisetkin tuotokset ovat miellyttäneet, vaikka soundi on juurevasta Amerikan-rokista liikkunutkin stadioneita syleileväksi, niin mielestäni yhtye on onnistunut tekemään hyviä biisejä. Ensi kuussa tulee uusi levy ja tänään yhtye julkaisi ensimmäisen sinkun kuultavaksi, joka on nimeltään Radioactive. Ristiriitaiset fiilikset ovat vielä parin kuuntelukerran jälkeen, mutta kuorolaulu ainakin miellyttää. Kitarariffi on aika tylsä ja Caleb voisi irroitella vielä enemmän. Mitäs itse olette tästä biisistä mieltä, vai pystyykö näin sell outtia musaa edes kuuntelemaan?

maanantai 6. syyskuuta 2010

Asfalttisoturi is bäk

Ruudolf on Rapin Suomenmestari vuosimallia 2001 ja 2005. Mies on tehnyt kaksi Suomi-rapin kiistatonta klassikkoa.Voidaan siis aika huoletta sanoa, että Ruudolf on Suomen paras rap-artisti. Asfalttisoturin Viimeinen Hidas on miehen kauan odotettu uusi albumi, joka todistaa jälleen, että Rudy on todella suvereeni lajissaan.

Ruudolfin aiemmat albumit Vaimo CD ja Doupeimmat Jumala Seivaa ovat omalla tavallaan parasta räppiä mitä Suomessa on tehty ikinä. Vaimo CD:n karuus ja erotilitys ovat ihan omalla levelillään ja Doupeimmat Jumala Seivaan yleinen läpänheitto toimii edelleen. Odotukset olivat siis kovat Asfalttisoturin Viimeiselle Hitaalle ja kyllähän ne osaltaan täytettiin. Avausbiisi Paluu Tulevaisuuteen on todella väsyneen kuuloinen, mikä antoi odottaa pahinta, mutta onneksi sen jälkeen alkaakin juhlat.

Kesällä jo todella kovaa uponnut Voisitsä Rakastaa Asfalttisoturii aloittaa hittiputken, mikä osoittaa Ruudolfin kovuuden. Flow on jälleen sulavinta tässä maassa ja sanat nostaa hymyn huulille. Pianomiehen ja Karri Koiran biitit potkivat hyvin ja ovat jälleen sielukkaita Teostoa ärsyttävällä tavalla. Vierailijat ovat myös erinomaisia. Varsinkin Hyzän falsettikertsi Leikkii Kotii-biisillä hykerryttää joka kerta mielettömästi. Levyn parasta antia on kumminkin Vähäisten Äänien comeback-biisi Ihanku Ei Ois Pamahtanu.







On levyllä myös huonojakin biisejä, kuten Koira Ei Itke, joka on todella hämmentävä ja Tietää Mist Ne Puhuu. Muutenkin levyllä olisi tiivistämisen varaa, koska biisit ovat kaikki lähempänä viittä minuuttia. Välillä pituus toimii edukseen, mutta turhan usein biisit ovat vain liian pitkiä. Vaikka moni albumi voisi kaatua liialliseen pituuteensa, niin Asfalttisoturin Viimeisen Hitaan jaksaa kuunnella melko kivuttomasti loppuun asti. Varsinkin kun tietää, että loppuun on säästetty yksi suomalaisen musiikin hienoimmista teoksista. Leijonakuningas-laulu!



Jokaisen lempparimeksikolainen on vähän rauhoittunut avioliiton myötä, mutta kyllä Ruudolf pistää silti räpeillään kaikki matalaksi. Asfalttisoturin Viimeinen Hidas on hyvä levy, mutta erinomaisuudesta se silti jää juuri sen takia, että biisejä ei olla uskallettu tiivistää lyhyemmiksi. DJS:n suurena fanina tähän on vaikea suhtautua objektiivisesti, mutta eipähän fanit ainakaan pettyneet. Jotkut vihaavat Ruudolfia ja jotkut rakastavat, mutta sehän on vain suurmiehen merkki. Viva Ruudolf!



keskiviikko 1. syyskuuta 2010

Keikkauutinen taivaasta

Olen ateisti, mutta tänään uskon hitusen enemmän jumalaan, koska tämä uutinen on suoraan taivaasta. Maailman paras post-rock yhtye Godspeed You! Black Emperor tulee Kulttuuritalolle 17.1.2011.  Kyseessä on yhtyeen reunion-kiertue, joten jos yhtyeen haluaa nähdä, niin suosittelen tekemään sen nyt, koska uutta tilaisuutta tuskin tulee. Jos ei yhtyeen musiikki ole tuttua, niin mene levykauppaan tai kirjastoon tutustumaan yhtyeeseen. Sigur Ros ja Mogwai eivät ole mitään tähän yhtyeeseen verrattuna. Tämä on fakta!