Räppipäiden hätä

Kun genrefanaatikot hätäilee, on hyvä ottaa popcorn-astia lähettyville. Viihdearvo kun on tapissaan.

Heikki Kuulan, Pyhimyksen ja Volin trio on silittänyt milloin mitäkin kohdeyleisöä vastakarvaan koko uransa, mutta nyt miehet tekivät jotain, mikä on täysin anteeksiantamatonta. Siirto Monspilta Universalin alaiselle Johannalle kun ei riittänyt, vaan pojat alkoivat tekemään - herranjumala - maistream-musaa!

Onhan DJPP:n tuottama eurohumppa varsin kaukana bossanovailusta ja perinteisemmästä räpistä, mutta onkohan nyt vedetty herne nenään vähän turhankin aikaisin. Se, että nykymeininki miellyttää isoa yleisöä on eri asia kuin heidän kalastelu. Voisin väittää, että Teflonien inhorealistinen biletodellisuus ei kiinnosta porukkaa, joka vetää sokkaa irti ja viettää selvää päivää.

Ehkä sitten olen kohdeyleisöä, eli idioottimainstreamia, kun bändin Valkoisten dyynien ratsastajat miellyttää. Tuskinpa tätä soundia kovin kauaa jaksaa kuunnella, eikä levy varmasti klassikoksi tule jäämään, mutta viihdyttää ja välillä saa jopa ajattelemaan. Aivan kuten herrojen muukin tuotanto. Niin ja levyähän voi kuunnella YleX:n sivuilla tämän viikon ajan.

Vuoden 2010 parhaat biisit: Yo! Tyttö-raps

Edellisen listan tapaan jatketaan yksittäisten kappaleiden parissa ja nyt on vuorossa kovimmat räpäytykset. Räpistä on tullut kirjoitettua tänä vuonna ehkä jopa enemmän kuin uskalsin edes odottaa blogia aloittaessani, mutta tänä vuonna tulikin monta todella kovaa räppijulkaisua ja biisiä. Järjestys on taas tajunnanvirtamaisen satunnainen.

Fashawn - Samsonite Man



Tätä biisiä en löytänyt itse, vaan kaikki kunnia kuuluu Golden Platitudesin suuntaan suosituksesta. Fashawnista en ollut koskaan aiemmin kuullutkaan, mutta onneksi kuulin. Samsonite Man on todella rentoa sanailua ja biitti rullaa mallikkaasti. Toimi kesäfiilistelyissä täydellisesti!

Rakaa - Crown Of Thorns (Feat. Aloe Blacc)



Rakaan voi joku muistaa Dilated Peoplesista. Tänä vuonna mieheltä tuli uusi soololevy ulos, jonka huippu on mielestäni tämä Aloe Blaccin vierailun sävyttämä Crown Of Thorns. Helposti myös vuoden parhaimpia rap-biisejä.

Laineen Kasperi - Ikuisen Maanantain Maa



Laineen Kasperin Olet Tässä jäi lopulta vähän etäiseksi levyksi. Ikuisen Maanantain Maa kumminkin jäi mieleen hyvällä tavalla. Biitti ja rapit tukevat toisiaan loistavasti ja loskapaskan täyttämä synkkä maanantaiaamu ei voi olla tulematta mieleen tätä kuunnellessa.

Stepa - Hullut Jätkät (Feat. Are & Tapani Kansalainen)



Stepan Hullut Jätkät hämmensi ensikuunteluillaan. Biitit kun on pöllitty ties keiltä ja räpit ovat yhtä uhoa, mutta konsepti toimii täydellisesti.

Teflon Brothers - Skippaa Duunit



Teflon Brothersin Punavuori-konseptilevy oli oikein hauska ja kesäanthem Skippaa Duunit on sen paras biisi. Eikös olisi mukavaa näilläkin säillä vain mennä rannalle ja skippaa duunit?

Heikki Kuula - Spuge



Teflon Brothersissakin vaikuttavan Heikki Kuulan BlackSuami on jäänyt turhan vähälle kuuntelulle, mutta Radio Helsingin kesähittiäänestyksenkin voittanutta Spugea taas on tullut popitettua luvattomankin paljon. Kings Of Convenience-lainailut toimivat!

Paleface - Sammuva Soihtu (Feat. Wimme Saari & Davo)



Palefacen Helsinki - Shangri-La jakoi mielipiteet todella vahvasti. Levy ei ehkä ollut kaiken hypensä arvoinen, mutta onhan sillä monta todella kovaa biisiä ja Sammuva Soihtu on helposti se kovin. Davon vierailu nyt on vähän turha, mutta Wimme Saaren joikaukset tekevät biisiin todella raikkaan fiiliksen.

Big Boi - Shutterbugg



Big Boin soololevy palautti jälleen uskon siihen, että Outkast hallitsee maailmaa. Shutterbugg ei tee mitään uutta, mutta onhan tämä helposti kovinta räppiä tänä vuonna.

The Roots - The Fire (Feat. John Legend)



Vaikka The Roots palasikin vanhempaan ja orgaanisempaan ilmaisuun How I Got Overilla, niin ei se silti ollut niin hyvä kuin annoin itseni olettaa. The Fire on siitä huolimatta oikein hyvä biisi, joka rullaa hienosti. Video on sitten aika karua menoa.

Kanye West - The Joy (Feat. Jay-Z, Kid Cudi & Pete Rock)



Kanyen My Beautiful Dark Twisted Fantasy ja miehen alkusyksyllä alkanut Good Fridays-projekti olivat ehkä vuoden kovimmat jutut rapin saralla. Ilmaisena latauksena julkaistu The Joy saattaa ehkä olla Kanyen kovin biisi koskaan. Pete Rockin jumalainen biitti yhdistettynä Kanyen ja Jay-Z:n loistavaan sanailuun tuotti ilmoille vain ja ainoastaan mestariteoksen. "No electro, no metro, a little retro, ahh perfecto!"

Huomenna listataan kaikista muista genreistä kovimmat jutut, mutta siihenkin listaukseen liittyy yksi pieni jippo, joka paljastuu huomenna.

Jos sanat voivat tappaa

Kun edellisessä postauksessa käsiteltiin indietä ja tuoretta sellaista, niin käsitellään nyt räppiä, jotka pääosin ovat tuoreita, mutta onpa siinä pari jo hyvin kypsynyttäkin biisiä. Saul Williamsin The Rise And Liberation of Niggy Tardust on pyörinyt pari päivää jo soittimessa aika hyvin ja ajattelin, että olisipa hauska tehdä postaus kantaaottavasta rapista, mutta Dead Preziin ja Public Enemyyn olisi se luultavasti jäänyt. Käsitellään nyt sitten ihan muuta räppiä.



The Inevitable Risen avausbiisi Black History Month on pysäyttävä. Taustan häiriöäänet ja lähes sinne tänne poukkoileva räppäys hämmentävät, mutta kun Saul avaa suunsa kunnolla, niin huomaa pelkän sanan voiman ja rapin hienouden. Yksi Trent Reznorin osittain tuottaman levyn huippukohdista.



SMC Hoodratseilta tuli viime viikonloppuna uusi video ja - anteeksi kiroiluni - jumalauta se näyttää hienolta. Pablo Films on jälleen kerran onnistunut tekemään pienellä rahalla videon, joka ei kalpene tyylissä ja näyttävyydessä yhtään isomman maailman videoihin. Itse biisi nyt ei jaksa Notkean Rotan ja Junon versejä enempää lämmittää.



Junon V-Tyyli jäi talvella kaikkien mahdollisten julkaisujen takia varjoon, mutta onneksi ei täysin. Vuoden parhaimpia suomiräppi-levyjä ja tämä biisi on levyn parhaimpia. Matinpojan räpit ovat mielestäni jopa parempia kuin Junon ja se on jo hyvä syy tsekata hänen uusi soololevy, joka julkaistiin tällä viikolla. Junoltakin tuli uusi levy tällä viikolla. Koita tässä nyt perässä pysyä. Komea video jälleen Pablo Filmsin tuotantoa.



Teflon Brothersien © tuli samana päivänä kuin Ruudolfin Asfalttisoturi, joten tietty sen tsekkaaminen jäi myöhemmäksi. Teflonien edellinen T ei ollut omaan makuuni, mutta uusin tuotos, jonka olisi tarkoitus siis olla teema-albumi Punavuoresta, onkin paljon miellyttävämpi. Bossanovamaiset taustat ovat hauskoja ja tietty pilke silmäkulmassa toimii hyvin. Aika kesäinenhän tuo biisi on, mutta kun kohta tulee lunta taivaalta, niin muistellaan helteitä tämän tahtiin.



Palataan Jenkkeihin. Kid Cudin Man On The Moon II on aivan kohta kauppojen hyllyillä ja ensimmäinen sinkkubiisi Erase Me on - anteeksi blogijargonini - iha vitun jepa. Kovat on odotukset levyä kohtaan ja biisejä on vuotanut ties kuinka monta nettiin, mutta kerrankin olen pitänyt pääni ja jättänyt ne kuuntelematta. Pelkän sinkun voimalla mennään julkaisuun asti.



Palataan vanhempaan matskuun. Stepa on Suomen sanavalmiimpia räppäreitä tällä hetkellä ja debyyttilevyn Ongelmii on hieno osoitus miehen riimittelytaidoista. Kemmuru-mies Jodarokin vierailu on myös kova, kuten myös Tiikerin Hampaan.