Valkonaamat räpissä: Yelawolf & Mac Miller

Tämä postaus on odotellut julkaisuaan ja viimeistelyään luonnoksissa jo heinäkuusta asti. Nyt tämän voi hyvällä omallatunnolla saattaa ihmisten ilmoille, kun molemmat postauksen miehistä saapuvat Suomeen esiintymään. Saanen esitellä, Yelawolf ja Mac Miller.

Aloitetaan Yelawolfista. Mies murtautui ihmisten tietoisuuteen jo viime vuonna vierailuillaan esim. Big Boin levyllä ja julkaisullaan Trunkmuzik 0-60, joka oli kokoelma miehen mixtape-julkaisuista. Syksyllä mies on julkaisemassa Shady Recordsin kautta debyyttilevyään Radioactive.

Miksi Yelawolfista sitten pitäisi innostua? Nykyisen bileräpin kulta-aikana on virkistävää kuulla räppiä, jossa vertauskuvallisesti blingit on ostettu velalla ja silti ne ovat täynnä paskaa. Yelawolfin musiikissa ei ole glamouria pätkääkään ja siksi olenkin innostunut miehen tyylistä todella paljon. Biititkään eivät ole liian napsuvia, vaan niissä on jopa jotain ideaa. Tällaista sen "dirty southin" pitää ollakin. Unohdetaan ghettofabulous-pelleily ja vedetään niin synkästi ja likaisesti, kuin vain suinkin voidaan.

Se toinen "seuraava Eminem" on Mac Miller, joka esiteltiin Echoesissa jo tovi sitten. 19-vuotias Miller on vasta julkaisemassa debyyttilevyään, mutta on jo nyt nousemassa hiphopin a-sarjaan. Debyytti odottelee vielä julkaisuaan, mutta mies pystyy silti jo nyt myymään Tavastian lähes loppuun ja keräämään videoillaan miljoonakatsojat. Ei pöllömmin.

Jos Yelawolf on siis suoraan trailer parkeista, niin Miller ei moisista ole kuullutkaan. Miehen riimit ovat huoletonta läpänheittoa pajautuksesta, tytöistä, lenkkareista, ja kaikesta muusta, mistä 19-vuotias nyt vaan voi räpätä. Tuotanto on ollut jo mixtapeilla huikaisevan hyvää, joten debyyttilevy tulee varmasti pistämään listoja ja vanhoja ennakkoluuloja uusiksi.





Mac Millerin voi siis nähdä Tavastialla 17.9. ja Yelawolfin The Circuksessa Wiz Khalifan lämppärinä 23.11. Kannattaa mennä, vaikka Sedula-kerroin olisikin kohtuu korkea. Mikään ei tuo enempää mielihyvää kuin kehua nähneensä seuraavan Eminemin jo ennen debyytin julkaisua.

Damn Seagulls - Listmaker

Huhhuh, uusi viikko alkaa todella kivoissa merkeissä. Yksi Suomen parhaimmista rock-bändeistä päästi Stereotype Blogin tyypit treenikselleen ja sieltä taltioitiin kameroille bändi vetämässä uutta biisiään. Listmaker on kyseisen kipaleen nimi ja voi pojat, kuinka kivalta se kuulostaakaan. Hyvä määrä riehakkuutta, hyvä määrä sielukkuutta, hyvä määrä tarttuvia melodioita ja hyvissä määrin kaikkea sitä, mitä hyvältä rock-kappaleelta vaadinkin. Damn Seagulls ei ole lähtenyt muuttamaan hyväksi todettua kaavaansa mihinkään ja hyvä niin. Bändi tekee omaa juttuansa tällä hetkellä niin hyvin, että turha uudistumishalu voisi vain pilata yhtyeen hienouden.



Bändin neljäs levy tulee "syssymmällä". Toivottavasti kumminkin mahdollisimman pian. Edellisestä levystä on jo kaksi ja puoli vuotta. Ihan liian pitkä väli näinkin hienolta yhtyeeltä.

PS. Onks niil taas vaihtunu rumpali?

Never believe the hype

Tällä viikolla ollaan julkaistu useita biisejä, jotka ovat saaneet blogosfäärin ylitsevuotamaan ylisanoista. Kuinka voisin jättää tilaisuuteni käyttämättä ja olla innostumatta itsekin.

Regina julkaisee kahden viikon päästä uuden levyn. Jos et ole saanut tarpeeksesi Jos et sä soitasta ja Haluan sinusta, niin kuuntelepa Unessa. Heitterit tietenkin mölisivät jostain "tylsästä utupopista", mutta me pop-nössöt tiedetään paremmin. Unessa on jälleen aivan tolkuttoman upea biisi, missä on hieno melodia ja hienostuneen utuinen tunnelma. Jos osumatarkkuus on yhtä kova levyllä kuin sinkuillakin on ollut, niin tämän vuoden parhaan kotimaisen levyn valtikka taidetaan ojentaa parin viikon päästä Reginalle. Nyt muistakaa otsikko. Bändi ei jostain syystä ole hyväksynyt upottamista biisilleen, joten minun täytyy vain ohjata teidät Soundcloudiin.

Sitten Florence + The Machine. Sen kummempia ennakkohehkutuksia ei nainen tarvinut, kun tiistaina What The Water Gave Me laitettiin pyörimään Youtubeen ja sekoittamaan sosiaaliset mediat. No onhan tuo biisi aivan mieletön ensimmäiseksi härnäkkeeksi. Biisi lähtee pahaenteisesti käyntiin, hieman väijyen ja antaen itsestään aivan väärän kuvan. Nimittäin kun biisi räjähtää lopullisesti käyntiin siinä kolmen minuutin kohdalla, niin Florence koneineen paljastavat sellaisen biisihirviön, joka mellastaa kaiuttimissa kuin Godzilla konsanaan. Tälläistä äänivallia ja tunnemyrskyä en uskaltanut odottaa, ja sen takia Florence + The Machinen marraskuussa ilmestyvä kakkoslevy nousi odotuslistalla aivan kärkisijoille. Voi kun koko levy olisi edes lähelle yhtä mieleenpainuva ja upea ilmestys, kuin What The Water Gave Me. Silloin kolkutellaan levylistojen kärkisijoja. Nyt muistakaa otsikko.

James Blake ja Bon Iver sen sijaan saivat hypehyrrän pyörimään hyvissä ajoin. Miehet eivät ilmoittaneet viikko sitten mystisesti kuin päivämäärän ja nimen Fall Creek Boys Choir. Eilen selvisi, että kyllä nämä nykypäivän nerot olivat tehneet yhteistyötä ja se kappale ei hypen perusteella voinut olla kuin "parasta ikinä". Sanat "eeppinen" ja "mielen räjäyttänyt" ovat olleet yhtä paljon käytössä kuin "kettu mitä kakkaa" ja "jälleen kerran hypeä tyhjästä". Oma suhtautumiseni on jotain tuolta väliltä. Huonoa biisiä nämä kaverukset eivät ole sähköpostin välityksellä tehneet, mutta eivät kyllä edes parhaimpaansa, vaikka biisi hienosti yhdisteleekin molempien parhaimpia puolia. Biisi on ehkä kumminkin hitusen tylsä ja itseään toistava. Lokakuussa on luvassa Enough Thunder, joka on joko uusi EP, albumi tai single. Kaikki huutaa albumia, mutta kun mitään ei ole varmistettu, niin ei hirveästi vielä kannattaisi huudella. Muistakaa se otsikko.

Jotta viikon jokaiselta päivältä saataisiin jotain hypetettyä, niin mainitaan tässä vielä r'n'b-sensaatio The Weekndin toinen mixtape Thursday, joka julkaistiin viime viikonloppuna. Yliarvostettu tai ei, niin kyllä Abel Tesfaye edelleen tekee hienoa musiikkia. Draken feattauskin oli mieluinen yllätys. Jos eka mixtape kuulosti vähän liian itseinhoiselta ja sisäänpäinkääntyneeltä, niin Thursday on pieni askel toiseen suuntaan. Hyvä tuotos tämäkin, tosin lopussa lässähtää vähäsen. Suosittelen. Ladatkaa täältä tai kuunnelkaa alta. Nyt sen otsikon voi unohtaa.

The Weeknd - Thursday by The_Weeknd