Remixejä ja streameja

Tänään isketään kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Viime kuussa kun julkaistiin kaksi merkittävää remix-albumia. Palefacen Helsinki - Shangri La-albumia pisti uuteen uskoon n. 63 henkilöä, kun taas Gil Scott-Heronin comeback-albumi I'm New Here'n laittoi uuteen uskoon yksi henkilö, Jamie XX. Molemmat ovat vuoden parhaimmistoa.

We're New Here on Jamie XX:n uudelleentulkinta Gil Scott-Heronin viimevuotisesta comeback-albumista I'm New Here. Scott-Heron on vain hyväksyttänyt levyn ja muuten The XX:n rytmimies on toiminut täysin yksin. Ja se kyllä kuuluu. Siinä missä I'm New Here luottaa täysin Gil Scott-Heronin tarinointiin ja tulkintaan, niin We're New Here on paljon taustavetoisempi. Scott-Heronin "lauluja" kuullaan vain ajoittain ja lähinnä pienissä pätkissä.

Pääosassa on Jamie XX:n tyylitietoinen ja nerokas biittityöskentely ja jo avauskappale ottaa luulot pois. Gloria Gaynor-samplen ja todella rouhaisevan basson yhdistelmä todella vie jalat alta. Ja kuinkas päräyttävä NY Is Killing Me on vieläkin.





Jatkossa mennään samoissa post-dubstep-tunnelmissa. The XX:stä ei ole tietoakaan, paitsi viimeisessä kappaleessa on kyllä komeat The XX-kitarat. Jos The XX oli hitaasti syttyvää sorttia täällä päässä, niin tämä Jamien tuotos kyllä kolahti ja saman tien. Lempparibiisejä ovat lähes kaikki, mutta lopetuskappale I'll Take Care Of You ja hyvin wonkymaisen rytmin omaava The Crutch ovat ehkä ne, jotka jäävät kuunteluun vielä senkin jälkeen, kun levy on kulutettu puhki. Likaista ja synkkää, mutta ah niin toimivaa!

Kuva: Anu Huovio

Palefacen Helsinki - Shangri La on saanut niin paljon suitsutusta ja tunnustusta eri tahoilta, että remix-levyn totaalinen mediapimento on hieman ihmetyttänyt. Tämä kun ei ole ollenkaan huono tapaus. Eihän tästä minään albumikokonaisuutena voi puhua, kun samoja biisejä tulee pariinkin otteeseen ja tekijöitä on enemmän kuin laki sallii, mutta remixit ovat tällä kertaa todella hyviä. Jopa alkuperäiset kalpenee moneen otteeseen, toki muutaman biisin paikka levyllä ihmetyttää. Väänäsen Komitean Helsinki-Joensuu - Shangri-La humppaa niin vastustamattomasti, että tekisi mieli lähteä humppaamaan ympäri Kamppia. Uuden Fantasian Syntyny Rellestää-remix vie myös alkuperäistä ihan 100-0.





Onpa levylle eksynyt kaksi täysin uuttakin kappaletta. Sananmuunnos-biisi Patinoitunu Runomies toimii todella kovaa ja Africa Corruption puolustaa itseään jo lainilla "Vittuun Lenin, mä oon lennonisti". Toimii! Kuten koko levy. Lopetan näihin, jottei postaus rikkoisi pituuden maailmanennätystä.





----------------------------------------

Paitsi että en lopeta! 3Voor12 tarjoaa parhautta ennakkokuunteluun. Kurt Vile, Elbow ja The Dø löytyvät linkeistä. Näihin palataan myöhemmin, mutta kovaa kakkaa ovat kaikki! Ja NRP tarjoaa R.E.M.:ä huomiseen saakka. Ja se kuulostaa myös todella hyvältä! Kuin älytön levyvuosi tästä tuleekaan vielä.

Kevät!

Kuvan on ottanut Tatu Seppälä.

Kevät on täällä! Ei ehkä virallisesti, tai no jos Ilta-Sanomien uutista pupujen hässimisestä on uskominen, niin on, mutta henkisesti talvi on nyt selätetty. Aurinko tulvii asuntooni ja lämpömittari näytti eilen jo viittä lämpöastetta. Koffariin pääsee jo kohta! Siksi tarjoankin teille soittolistan kevään kunniaksi. Yritin saada siihen vangittua kevään tuntua: aurinkoa, pientä uhmakkuutta ja kesän odotusta. Lista on tässä. Siitä tuli aika 2005-2007.

Ja yksi juttu pitää vielä mainita. Joku varmaan muistaa vielä, että pidin lihattoman tammikuun. No se tammikuu on jatkunut. Kasvisruokavalio on pysynyt, koska rehellisesti sanoen oloni on paljon parempi. Kiloja on karissut, syömisen jälkeen ei ole ainaista ähkyä ja väsymyksen tunnetta, ja onhan iso osa kasvissafkoista paljon parempia kuin liharuoat. Täysin vege en ole ollut, se on pakko myöntää. Lihaa on tullut syötyä ehkä noin kerran viikossa. Siitäkin suurin osa on ollut kalaa, jotta tunnontuskani eivät olisi aivan järkyttäviä. Lihaton tammikuu onnistui siis paremmin kuin hyvin!

Arctic Monkeys - Brick By Brick

Kaikessa hiljaisuudessa Arctic Monkeys pääsi yllättämään uudella matskulla. Yhtyeen on tiedetty olevan tekemässä levyä James Fordin kanssa ja alustavaa julkaisupäivämäärää ollaan uumoiltu huhtikuulle, mutta ennakkohypen ollessa olematonta, ei tätä kappaletta osannut odottaa eetteriin tässä vaiheessa. Hyvä näin!

Miltä Brick By Brick kuulostaa? Arctic Monkeysin mittapuulla tylsältä. Humbugin linjoilla mennään, mutta rockaus on taas astetta rankempaa raskaampaa. Tuollaista tuuttausta kivoilla lauluharmonioilla, mutta on tämä yhtyeen historian huonoin ensimaistiainen. Ei nyt paska biisi, mutta en halua kuunnella tätä repeatilla seuraavaa kahta tuntia. Toivottavasti koko levy ei ole yhtä tylsä.