We have a winner

Levyt pistettiin viikko sitten arvontaan, ja jälleen on voittaja selvillä. Teachmeet oli jälleen apuna ja voittajaksi valikoitui tällä kertaa Maiju. Laitatko Maiju sähköpostia tulemaan tänne, niin päästään sopimaan, miten ja minne levyt lähetetään. Onnittelut voittajalle!

Lempimusavuosikymmenen perään huutelu tuottaisi itsellenikin ongelmia. Yksikään vuosikymmen kun ei ole ylitse muiden. Ehkä 90-luku on se tärkein, mutta niin on 2000-lukukin. 70-luvun alku ja loppu samoin. 60-luvun loppuakaan ei sovi unohtaa. Paljon on siis hyviä aikakausia ollut ja tulee olemaan.

Blogi hiljenee nyt taas pieneksi toviksi, kun Ruisrock alkaa puskea päälle ja muutenkin yritän nauttia nyt kesästä täysillä. Blogi ei ole prioriteettilistan ykkösenä, kun aurinko mollottaa täydellä teholla. Pysykää silti kuulolla, mihinkään en ole katoamassa.

Common - Ghetto Dreams (Feat. Nas)

Eräs lempiräppäreistäni, Common, vaihtoi hiljattain levy-yhtiötä Kanye Westin pyörittämästä G.O.O.D. Musicista Warnerille ja teki odotetun siirtonsa pois b-sarjasta ja on nyt lopullisesti iso nimi. Ihan kuin kaksi listaykköslevyä eivät meinaisi mitään. Silti Commonin levyhistorian tuntien lafkan muutos ei välttämättä tarkoittaisi tylsempää tai varmempaa materiaalia. Into olikin kova, kun muutama päivä sitten ensi-iltansa sai uusi biisi nimeltään Ghetto Dreams ja ensikuuntelu oli käsillä. Into loppui valitettavasti aika lyhyeen.

Onhan Ghetto Dreamsin biitti hyvä, niin kuin No I.D:ltä voi odottaakin, Commonin flow on edelleen kova, Nas on iskussa ja lyriikatkin vähän perusghettolätinää kekseliäämpiä, mutta kyllähän tässä edelleen ollaan kaukana miehen huippuhetkistä. Sentään Pharrellin klubibiitit ja uhoaminen ollaan jätetty vähemmälle, mikä pilasi edellisen levyn, Universal Mind Controlin, täysin. Vähän parempaa, mutta kyllä Be:tä alkaa olla jo ikävä.

Miehen yhdeksäs levy, joka vielä ainakin toistaiseksi tottelee nimeä The Dreamer, The Believer on tulossa marraskuussa näillä näkymin. Common ei myöskään ole järin luotettavaa sorttia levyjen julkaisupäivien kanssa, mutta ehkä Warnerilla ollaan tarkempia moisten suhteen. Odotukset ovat toistaiseksi varovaiset.



Ja kun sitä Be:tä tässä kaipailin, niin ihan oikeasti, tätä levyä parempaa räppiä ei ole, eikä tule. Ja tuo kansi saa edelleen hymyn huulille.



Ja viimeinen muistutus levyarvonnastam joka on täällä. Pari tuntia aikaa. Hopihopi, jos levyt kiinnostavat.

Washed Out

Nyt on heti kärkeen pakko kiittää YleX:ää ja Veli Kauppista. Ilman kyseistä radiokanavaa ja Kauppisen Hyvä Veli-ohjelmaa olisin luultavasti skipannut Washed Outin aivan täysin. Chillwave kun yleensä saa minut karttamaan artisteja varmemmin kuin sana "iskelmä" liitettynä yhtään mihinkään.

Washed Out on siis leimattu chillwave-genren alle, mutta muutama genrepuristi on ilmeisesti ollut toista mieltä. En käy väittelemään vastaan. Tähän päivään asti kun minulle on ollut vähän epäselvää, mikä on chillwavea ja mikä ei. Washed Outin laittaisin hyvin mieluusti genren alle, koska yhtye laittaa musiikillaan rauhoittumaan. Eteeriset syntikat ja rento rytmi kun pakottavat siirtymään toimistotuolilta sängylle tai sohvalle ottamaan rennosti ja iPodiltakin kuunnellessa kävelyaskel muuttuu kevyemmäksi ja rauhallisemmaksi ihmisvilinästä huolimatta.

Washed Out julkaisee debyyttinsä Within and Without 12. päivä heinäkuuta laatutakuina toimivien levy-yhtiöiden Sub Popin ja Dominon kautta. NPR tarjoilee sivuillaan ennakkostreamia jo nyt, joten suosittelen teitä ottamaan testikuuntelut täällä. Itselleni tästä voi hyvinkin tulla puistosoundtrackien ykkönen tälle kesälle!