maanantai 7. kesäkuuta 2010

Jätkäjätkät

Asa on suomalaisista räppäreistä ehdoton lempparini. Miehen jokainen levy on ollut erittäin hyvä ja varsinkin ensimmäiset kolme Asan nimellä julkaistua levyä ovat klassikkoja omassa genressään. Odotukset jokaiseen Asan tuotokseen on siis aina katossa. Poikkeusta ei tuonut Jätkäjätkien nimen alla julkaistu Ykstoist Ykstoistakaan.


Olen pariin otteeseen todistanut Jätkäjätkien menoa livenä ja silloin Asan kappaleet ovat heränneet eloon aivan eri tavalla kuin levyillä. Pelimannihenkinen orkesteri saa räppirytmeihin virtaa, mitä ei tule todistettua muuten juuri missään. Levyllä biisit eivät saa aivan yhtä lennokasta meininkiä aikaiseksi, mutta hyvin Jätkäjätkät ovat saaneet vahvuutensa vangittua levyllekin.

Asan sanailu on jälleen hyvin esillä, mutta Joska Josafatin ja Puppa J:n rooli on kasvanut merkittävästi. Samalla musiikki on ottanut suuntaa enemmän reggaen puolelle, jolloin tuloksena on jotain perinteisten räppirytmien ja reggaen fuusiota, johon yhdistyy Balkanin soundit tuoden hauskan ja virkistävän vivahteen muuten niin elähtäneeseen genreen. Bändinä Jätkäjätkät on siis todella kova ja hienosti tämä yhtye soikin yhteen. Tätä kuuntelee ilolla.


Kappalemateriaali on pääosin hyvää. Bangereita ei valitettavasti levylle ole siunaantunut kuin pari. Sylissä Taivaan Alla, Pikkulintu ja Flygareita ovat todella hyviä kappaleita, joiden voi olettaa kesänkin aikana soivan lavoilla ja stereoissa ympäri maan. Loppuun säästetty kolmikko Kommareita, Ihmepyörä ja Handen Hawaiji ihmetyttävät todella paljon. Kommareita on taustansa vuoksi todella kova biisi, mutta tekstit herättävät ihmetystä. Asan rapit ovat vielä ihan hyviä, mutta Rauhatädin räpit eivät kärjistetyssä muodossaan aiheuta kuin ärtymystä. Vaikka olenkin räppien aatemaailman kanssa samaa mieltä, niin silti särähtää korviin todella pahasti. Harmittava kauneusvirhe muuten todella kovassa biisissä. Kaksi viimeistä raitaa ovat sitten progehaihattelua, jotka ovat täysin väärällä levyllä. Kaiketi niiden pitäisi rauhoittaa levyn loppua, mutta nyt lähinnä ihmettelen, että miksi nämä biisit ovat tähän laitettu.

Jätkäjätkien levy on jälleen kerran oikein hyvä levy, mutta Asan nimi tuo jokaiseen tuotokseen isot odotukset, ja nyt levy on vähän turhan tasalaatuinen. Todelliset hitit puuttuvat ja lopun haihattelut ovat täysin väärällä levyllä, mikä tiputtaa kokonaisuuden arvoa jonkin verran. Asan faneille silti pakkohankinta ja jos suomiräppi tuntuu itselleen vieraalta genreltä, niin Jätkäjätkistä on hyvä lähteä liikkeelle. Tästä löytyy kaikille vähän kaikkea.







3 kommenttia:

  1. Olitko kattoo Jätkäjätkiä tavalla 28.pv?

    VastaaPoista
  2. En ollut. Tarkoitus kyllä oli, mutta kavereiden läksiäisjuhlat osui samalle päivälle. Ensi viikolla voisi yrittää YK:hon kattoo bändiä.

    VastaaPoista
  3. Jännää, mä taas diggaan Ihmepyörästä ihan suunnattoman paljon, vaikka kyllä meininki kokonaisuudessaan kolahtaa kans ihan sanomattoman paljon.

    VastaaPoista