perjantai 15. heinäkuuta 2011

Vaikenen laulaen


Yona on saanut paljon rakkautta medialta parin kuukauden ajan. Syystäkin, koska hänen toinen levynsä Vaikenen laulaen on todella hieno, siitä huolimatta, että levy on täynnä rakkauden tuskaa.

Pidin jo Yonan debyytistä Pilvet liikkuu, minä en, vaikka sillä oli omat ongelmansa. Levy oli turhan rikkonainen ja hajanainen, jotta olisin pystynyt nauttimaan siitä niin paljon kuin olisin halunnut. Onneksi tämä ongelma on korjattu kakkoslevyllä. Vaikenen laulaen soi paljon yhtenäisemmin, eikä poukkoile suunnasta toiseen kuten edeltäjänsä. Mitä nyt nimettömät instrumentaalit eivät omiin korviin oikein tunnu sulautuvan joukkoon. Rikkovat tunnelmaa vähän turhankin paljon, vaikka kuinka yrittävät toimia alkusoittoina.

Jos instrumentaalit mättävät, niin onneksi Yona itse on kuin lähes täydellisyys. Vaikka hänen ääni ei välttämättä ole vahvin tai paras mahdollinen, niin aika moni laulaja voisi ottaa hänestä oppia eläytymisessä. Kylmät väreet tulevat levyä kuunnellessa moneen kertaan vain Yonan ääntä kuunnellessa. Kehitystä on tapahtunut siis todella paljon debyytistä ja pelkästään hyvään, vaikka sillä oli jo todella komeita hetkiä. Parhaimmat kappaleet ovatkin niitä, joissa Yonan ääni soi vahvimmin. Avausbiisi Liian aikaisin ja Poppamiehelle pysäyttävät joka kerta yhtä komeasti, kun pääosassa on vain Yonan ääni ja hänen läsnäolonsa.

Nyt kun olen lähes yksinomaan kehunut Yonaa, niin pakko on kehua myös orkesteria levyn takana. Orkesteri Liikkuvat Pilvet soi levyllä todella komeasti ja vaikka soittimia on ties kuinka paljon, niin levy ei kuulosta paisutetulta tai etäiseltä. Jouset ja torvet luovat hienon ja arvokkaan tunnelman levylle rikkomatta kumminkaan sanojen tuomaa intiimiyttä. Se on melkoinen saavutus. Plussaa on myös annettava siitä, että levy kuulostaa livenä soitetulta. Kuulostaa meinaan aika pirun hyvältä.

Voin suositella Yonan kakkosalbumia kaikille iskelmä-allergiasta kärsiville ja niille, jotka nauttivat kappaleista, missä rakkaus ei ole pelkkää hattaraa ja vaahtokarkkia. Kipin kapin siis levykauppaan tai kirjastoon, koska netistä ei nyt ole apua. Netistä ei löydy kuin puolentoista minuutin klippi Toisen omasta ja tämä aika spontaani treenikämppäversio Poppamiehelle-biisistä. Sen pitäisi riittää todisteeksi siitä, että Yona on hyvä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti