perjantai 2. joulukuuta 2011

Inni


Tämä on taas niitä postauksia, joiden kanssa pitää arpoa, kumpaan blogiin sen postaisi. Inni menköön musiikin alle.

Sigur Rós julkaisi nelisen vuotta sitten upean elokuvan Heima, jossa yhtye soitti kotimaassaan Islannissa mitä erinäisimmissä paikoissa tuoden iloa paikallisten elämään. Siinä kuvaus ja kaikki osuivat niin hyvin nappiin, että moni jäi janoamaan lisää. Vastaus näihin toiveisiin on Inni.

Inni on konserttielokuva yhtyeen viimeisimmän kiertueen viimeiseltä kahdelta keikalta Lontoon Alexandra Palacessa. Se mikä tekee Innistä niin omalaatuisen on sen kuvaus, tai pikemminkin post-production-tapa. Keikka kuvattiin diginä, muunnettiin filmille ja filmiprojektio kuvattiin vielä kerran digille mitä luultavammin aivan tolkuttoman filtterisuman läpi. Tämä veikkaus johtuu siitä, että kuva on niin karun rakeinen ja paskainen, ettei moista ihan perinteisin kuvauskeinoin saataisi aikaan.

Konserttielokuvissa on aina se ongelma, ettei minkään yhtyeen esiintymistä yksistään jaksaisi kotisohvalla, saati elokuvateatterissa katsoa. Samoin keikoilla tarvitsee visuaalisia ärsykkeitä, jotka vetävät mukaansa, koska jos niitä ei ole, niin äkkiä tulee olo siitä, että miksi en kuuntelisi tätä musiikkia vain kotona. Innin vetovoima on biisien väliin lisätyissä videoklipeissä, missä on yhtyeen haastatteluja ja livevetoja ihan alkuajoilta, missä näkee yhtyeen soittavan ties missä kellareissa isojen konserttisalien sijaan.

Sitten kun siirrytään konserttisaliin ja nykypäivään, niin Inni pakottaa katsojan aivan soittajien iholle. Kuvat ovat lähes poikkeuksetta superlähikuvia, joissa kuva keskittyy soittimiin tai soittajien kasvoihin. Edes keikalla eturivissä olo ei päästäisi katsojaa näin lähelle ja kun kuvanlaatu on raaka ja rosoinen, niin livetilanteen vaativuuteen ja intensiteettiin lähes pakotetaan samaistumaan. Vielä kun Sigur Rosin kauneuden ja silkan helvetillisyyden välillä seikkaileva musiikki pauhaa taustalla, niin Inni upottaa katsojan johonkin taikamaailmaan, mikä ei ole enää pelkkä keikka. Se on jotain aivan muuta. Tämä seikka jo yksistään nostaa Innin kaikkien aikojen parhaimpien konserttitaltiointien joukkoon.

Jos et vielä ole oikein päässyt Sigur Rósiin sisälle, niin katso Inni. Tajuat bändin ympärillä olevan taian aivan eri tavalla. Ja kyllä se on taikaa, vaikka bändin jätkät kuinka sanoisivat olevansa vain neljä tavallista tallaajaa, jotka soittavat aivan tavallisessa yhtyeessä. Voittehan te selittää, ei sitä kukaan usko.


Sigur Rós: Festival (Live) from Sigur Rós on Vimeo.


2 kommenttia:

  1. Voitko kuvitella, mä en ole vielä nähnyt tätä.. Se pitää korjata heti ens viikolla :D

    VastaaPoista