tiistai 12. lokakuuta 2010

The Naked And Famous ja syy siihen, miksi en löydä pöhinäbändejä

Olette varmaan jo huomanneet, että suurin osa musajutuistani koskee aina albumibändejä. Syyn huomaatte tämän postauksen aikana. Pete2ndBestin twitteristä tuli bongattua "uuden MGMT:n" The Naked And Famousin myspace-sivu noin viikko sitten ja hihkuin onnesta. Kerrankin löysin jonkun pöhinäbändin, josta muut eivät ehkä ole vielä kuulleet ja joka on vielä todella hyvä ja pääsisin sanomaan, että kyllä mäkin osaan. Gloryhuntausta pahimmillaan, tiedän. No mitäs sitten kävikään.


The Naked And Famous on uusiseelantilainen juuri debyyttilevynsä julkaissut pop-yhtye. Aivan, levy on jo tullut. Ja toinen ongelma. Juhani ja Tombbeli ovat jo bloganneet yhtyeestä. Hitot, ajattelin, mutta onneksi en luovuttanut, koska yhtyeen levystä ei ole vielä (tietääkseni) kukaan kirjoittanut ja tämä levy ansaitsee huomiota osakseen.

The Naked And Famousin musiikkia kuvaillessa en haluaisi sortua MGMT-vertauksiin, kun MGMT on kumminkin psykedeliaa ja tässä yhtyeessä psykedeliaa on ehkä hyppysellinen. Parempi vertaus olisi aggressiivisempi Passion Pit. On syntikoita ja on falsettia (naiseksi siltikin ihan törkeen korkee ääni!), mutta TNAF:lla on enemmän munaa kuin Nykin poppareilla





The Naked And Famous on debyyttibändiksi saanut kasaan todella hyvän albumin. Passive Me, Aggressive Youlla on indie-diskoissa hyppyyttäviä hittejä, mutta levyn täytebiisitkin ajavat asiansa paljon paremmin kuin monella muulla yhtyeellä. Kuunnelkaa vaikka hittibiisi Young Bloodia seuraavaa No Wayta. Miten se sulautuukaan yhteen ja tukee aiempaa biisiä. Näin niitä levyjä tehdään! Hitit ja ei-niin-hitit muodostavat oikein mukavan kokonaisuuden, mitä kuunnellessa ei tee mieli skippailla biisejä.





The Naked And Famousin debyytti innosti itseäni todella paljon. On hyviä poppibiisejä, mutta on myös raskaampiakin kappaleita, joilla näytetään yhtyeen osaavan myös rokata. Vuoden parhaita debyyttejä Levyn kanssa on tietty yksi ongelma, minkä tiedostan itsekin. Tätä ei saa vielä Euroopasta. Levy on toistaiseksi vasta julkaistu Australiassa ja Uudessa-Seelannissa. Spotifysta ei löydy mitään ja Suomen iTunesista saa ostettua vain Young Blood-sinkun. Bandcampista levyn saa ostettua digitaalisesti ja mikä parasta, myös kuunneltua kokonaan ilmaiseksi! Hooray! Eipähän tarvitse vuodattaa internetistä ja levy-yhtiöistä. Olin valmis sen tekemään, mutta en tee sitä vielä. Niin ja varmaan Suomen kiltit levymyyjäsedät levyn tilaavatkin, koska ovat huippuja.

Ja tässä on siis syy, miksi en postaile mistään pöhinästä. En mä pysy edes perässä kaikista levyistä mitä tulee, saatikka sitten joissain klassikoissa, mitkä nyt pitää vaan olla kuunneltuina. Välillä olen tuntenut kateutta Tonnia ja Slow Show'ta kohtaan, kun tuntuu, että noi tyypit löytää päivittäin jotain uutta pöhistävää. Itse samalla jumitan jossain levyssä, minkä muut ovat löytäneet jo kuukausia sitten. The Naked And Famouskin olisi mennyt varmaan ihan ohi, jos en sattumalta olisi ollut Twitterissä oikeaan aikaan. On myös jokseenkin vaikeaa innostua jostain bändistä netissä pyörivien parin biisin takia. Olen ehkä elitisti, mutta pari hyvää biisiä pystyy tekemään kuka vaan, mutta hyvän albumin tekemiseen vaaditaan jo paljon enemmän. Pysyttelen siis levyissä ja jo tutuissa yhtyeissä vastedeskin, kunnes pääsen ajatusvammastani ohi. Onneksi erinomaisia vaihtoehtoja löytyy, joita voi kadehtia ja lukea tulevaisuudessakin. The Naked And Famousin tahtiin, toki.

11 kommenttia:

  1. parempi se on vaalia niitä, joista oikeesti tykkää ku juosta jokasen trendibändin perässä.

    VastaaPoista
  2. Mut sit mä oon ihan pihalla Flow'ssa. =( Muutenkin kuin kirjaimellisesti.

    VastaaPoista
  3. kuka siel enää mitää bändei kattoo? eiku.

    VastaaPoista
  4. Se on kyl totta. Pitänee harjoitella poseeraamista ens elokuuhun asti. Tai sit mennä vaan suosiol Ankkarockiin kaltaisieni joukkoon.

    VastaaPoista
  5. Mä nyt noista omista löydyistä niin tiedä, trendibändeiksi en nyt useampia ainakaan nimittäis, mut mulle kylle käy tämä, että sä paneudut näihin albumilähtöisesti. Eiphän kaikki ainakaan tee ihan samaa. Näitä on kuitenkin varsin mukavaa lueskella.

    Ja toisaalta, ehkä mulla sitten on alempi postauskynnys :D Oo tyytyväinen, jos sun maku on vaativa!

    VastaaPoista
  6. Danke schön für lempi(arvo)nimestä! :--D

    Toi NaF:in levy kyllä saisi tulla Euroopan kauppoihin pikkuhiljaa. En oo saanu kirjotettua mitään tosta kokopitkästä ku ei jaksa tuon nettisivun kautta kuunnella. Mut tykkään silti tosi paljon!

    VastaaPoista
  7. Juhani: Tosi monipuolisiahan noi sun löydöt ovat olleet! Siksikin on vaikeaa kuitata vain trendihakuiseksi touhujasi. Ja siksi olen kade. :D Niin ja kiva, että kelpailee meikänkin jutut.

    Tomboy: Arvonimesi on tosiaan jo vanha. Sait uuden. Ole hyvä. Mä en tiedä onks NaFilla edes levysopparia Eurooppaan. Siksihän tuossa edelleen kestää, mikä taas on ihan älytöntä nykypäivänä, kun netissä levy lähtee leviämään ympäri maailmaa sillä hektellä, kun se jossain julkaistaan ja blogit hoitaa hypen hyväksi.

    VastaaPoista
  8. Heheh, okei, vaikka toi ei ihan uusi olekaan, niin ainakin eksoottinen uusiseelantilaisuus ja siitä seuraava harvinaisuus pitää hipster-edelläkävijyyttä yllä tän bändin kohdalla. ;-)

    Mua nolottaa jo vähän etukäteen oma "Vuoden parhaat levyt" -lista, joka pitää taas kohta jo koota. Siellä ei tule olemaan mitään yllättävää: itse asiassa tän vuoden itselle tärkein levy on oikeastaan uudelleenjulkaisu...

    VastaaPoista
  9. No hyvä jos tällä jotain hipster-pojoja saa. :D Ei tarvitse hävetä Etelä-Helsingissä.

    Mietin kanssa omaa "Vuoden parhaat levyt"-listaa vähän aikaa sitten ja suuret yllärit jää kyllä puuttumaan. Suomiräppiä tulee kyl aika paljon, mitä voi ehkä pitää yllätyksenä.

    VastaaPoista
  10. Oma näkökulmani uusien bändien esittelyyn ja löytämiseen on aina ollut hyvin itsekäs. Esittelen ja hehkutan(jos hehkutan) _itselleni_ uusia bändejä oli ne sitten olleet olemassa kuinka kauan tahansa.

    VastaaPoista