lauantai 26. marraskuuta 2011

Mitä on tullut luettua



Vaikka blogijaon aikana päätin, että tämä pysyisi tiukasti musiikkiblogina, niin teen nyt Juhanin kainon toiveen myötä poikkeuksen. Tässä olisi listaa kirjoista, mitä on tullut luettua, mutta en niitä edellisessä musiikkifiktioita käsittelevässä postauksessa käsitellyt. En todellakaan muista missä järjestyksessä nämä kaikki olen lukenut, joten järjestys on täysin fiilispohjalta.

Tuomas Kyrö: Urheilukirja

Kyrön Urheilukirja ei ole romaani, vaan rakkauskirje kaikelle urheiluun liittyvälle; tapahtumille, yksilöille ja lajeille. Minun kaltainen varovainen urheilufanaatikko herkistyi useaan kertaan, kun Kyrö avoimesti fiilistelee koko kirjan urheilun hienoutta. Suositeltavaa luettavaa kaikille niille, jotka eivät ole vielä kyynistyneitä, ja jotka saivat kiksejä Nick Hornbyn Hornankattilasta.

Tuomas Kyrö: Kerjäläinen ja jänis

Tästä olikin jo vähän puhetta edellisessä kirjapostauksessa. Kyrön "aikuisten satu" on yksi parhaimmista romaaneista, joita olen koskaan lukenut. Vatanescun ja jäniksen seikkailut ympäri Suomea herättävät sympatiaa ja käsittämättömän laaja ja hauska sivuhahmokavalkadi toimivat hurjan hyvin. Kirjan ajankohtainen satiirisuus toimii myös. Vaikka tarina ei maailman syvällisin olekaan ja kirjan käänteet voivat uskomattomuudessaan joitain haitatakin, niin itse viihdyin kirjan parissa mielettömän hyvin.

Miika Nousiainen: Vadelmavenepakolainen

Vaikka luinkin Nousiaiset käänteisessä vähän sekalaisessa järjestyksessä, niin käsittelen ne ilmestymisjärjestyksessä. Minulla oli todella erilainen kuva Vadelmavenepakolaisesta ennen kirjaan tarttumista. Kuvittelin, että kirja olisi lähinnä avointa Ruotsin ihannointia, mutta todellisuudessa romaanin päähahmo on psykopaatti, jonka hinku ruotsalaistumisesta on myötähävettävällä tavalla todella hauska. Ihan silkkaa pintaahan kirja oli, mutta viihteenä tarina toimi. Kirjan lukeminen oli kyllä omalla tavalla virhe, koska näen Ruotsi-fanaatikot nyt hieman eri valossa.

Miika Nousiainen: Maaninkavaara

Nousiaisen kirjoista selvästi huonoin. Sekopäisen kestävyysjuoksufanaatikkoisän ja isää miellyttävän tyttären sairaskertomus yrittää tehdä huumoria jatkuvasti, mutta taustalla on aidosti kipeitä teemoja, joissa kirjan huumori ei vain toimi. Isä ja tytärkin ollaan kliseillä luotu toistensa vastakohdiksi. Vadelmavenepakolaisen tapaan todella viihdyttävä, mutta ongelmia on huomattavasti edeltäjäänsä enemmän. Ei huono, mutta ei kovin hyväkään.

Miika Nousiainen: Metsäjätti

Maaninkavaaran jäljiltä en todellakaan odottanut, että Metsäjätti onnistuisi koskettamaan niin paljoa kuin se lopulta teki. Tarinan omakohtaisuuskin näkyi kirjoitustyylissä, koska aiheesta ei revitty huumoria, vaan naurut haettiin hyvässä tasapainossa olleella tilannekomiikalla. Vaikka hahmoissa tiettyä kliseisyyttä onkin, kun eroja ylemmän keskiluokan ja duunarin välillä ollaan haettu, niin silti päähahmot olivat todella aidon tuntuisia ihmisiä. Ajankuvana aivan yhtä hieno kuin Kyrön tuoreinkin. Jos jotain nillittämisen aihetta haluaa etsimällä etsiä, niin loppu oli ehkä vähän siirappinen. Ihan hitusen vaan. Takuulla tämän vuoden puolella lukemistani kirjoista paras!

Erlend Loe: Naisen talloma

Muistelin lukeneeni tämänkin Loen aikoinaan, mutta enpäs ollutkaan. Silly me. Loemaiseen tapaan tämäkin kirja oli naiiviudessaan todella hauska, mutta kyllä pientä hakemista tyylissä pystyi havaitsemaan. Supernaiivissa sama tyyli osui maaliinsa sitten täydellisesti. Eniten minua oikeastaan ärsytti kirjan tapahtumien numeraalinen järjestys. Tai siis kirjan kaikki tapahtumat olivat numerojärjestyksessä, vaikeaa kuvailla, mutta jokainen "kappale" alkoi numerolla ja näitä oli 300. En tajunnut alkuunkaan, että miksi näin piti tehdä ja koko kirjan tämä tyylikikkailu ärsytti. Muuten kyllä nautin lukemastani.

David Nicholls: Sinä päivänä

Vähän jo kirjaa sivusinkin Cigarette burnsin puolella, kun arvioin leffaversion. 20 vuoden ajan 15. heinäkuuta tapahtuva romaani olisi voinut kaatua kikkailuun, mutta tyylivalinta toimii todella hyvin. Hahmoihin jaksetaan panostaa koko romaanin ajan ja loppua kohden pystyin symppaamaan jopa umpimulkkua Dexteriä. Nyt kun tarkemmin miettii, niin on hyvä, että sivuhahmoja ei ole kuin muutama. Pääpari saa ansaitsemansa tilan ja siksi kirja toimikin niin hyvin. Suosittelen lämpimästi, toisin kuin sitä läpeensä pinnallista elokuvaa.

Näiden lisäksi luin Nalle Virolaisen ja Jouni Hokkasen Roskaelokuvat-tietokirjan, josta tulee ehkä jotain Cigarette burnsin puolelle. Jos ei tule, niin suosittelen lukemaan, koska näin definitiivistä tietokirjaa eksploitaatiosta ja genre-elokuvista ole tehty, ainakaan Suomeksi. Ja kun teitä luultavasti kiinnostaa, mitä jatkossa olen lukemassa, niin nyt minulla on kesken Mikko Rimmisen Pussikaljaromaanin toinen kierros ja jonossa ovat aivan liian kauan hyllyssäni pölyttymässä olleet Dorian Grayn muotokuva ja Olemisen sietämätön keveys. Voi olla, että palaan jonkun ajan päästä näihin, jos teitä lukemiseni kiinnostavat.

Heittäkääs muuten kommentteihin jotain hyviä kirjavinkkejä. Niitä kun saan luvattoman harvoin ja olisin niistä äärimmäisen kiitollinen.

11 kommenttia:

  1. Tässä pari omaa suosikkikirjailijaani: (jos vaikka joku näistä iskisi sinuunkin)

    Michael Frayn
    Jonathan Coe
    Arturo Perez-Reverte
    Joonas Konstig

    VastaaPoista
  2. Joo, kyllä lukeminen kannattaa, vaikka kulunut fraasi onkin. Itsellä on kesken mammuttimainen Song of Ice and Fire, George R. R. Martinin kirjoittama fantasiaeepos ja sitten musabisneksen likaisia pomomiehiä ruotiva Hit Men, jonka on kirjoittanut Fredric Dannen.

    VastaaPoista
  3. Suvi: Kiitti vinkeistä, Konstig ja Frayn ovat minulle täysin tuntemattomia. Pitää joskus kokeilla!

    Jussi: Lukeminen on kiva harrastus, kun taas vauhtiin on päässyt. Blogistasi luin Hit Menistä ja se vaikutti todella kiinnostavalta! Pitää katsoa, jos sen saisi Lontoon reissulla ostettua. Fantasiat menee taas multa ihan missä muodossa vaan vähän yli hilseen, vaikka Game of Thronesia mulle on suositeltu aika moneltakin suunnalta.

    VastaaPoista
  4. Ite en kovin paljoa ikinä jaksa lukea ja jopa hyvätkin kirjat jää kesken. Mut näin äkkiseltään tulee mieleen Jens Lapiduksen Stockholm Noirin eka (ja vaik ne loputki perään) ja Bukowskin Pulp. Pakko alkaa lukemaan enemmän. Myös Seppo Lampelan eli Steen1:n kirja Hullu Klovni vaikuttaa muutaman sivun jälkee ihan mielenkiintoiselta. Mut sitäkään en oo saanu aikaseks viel sen enemempää luettua. Ehkä vähäsen tylsä kirjamaku mulla?


    - GP

    VastaaPoista
  5. No näyttääpä lista tutulta! Siksi usakllankin ehdottaa, että tutustut Petri Tammiseen - jos et ole jo ehtinyt. Miehen tyyli uppoaa varmasti jos Miika Nousiainen kolahtaa. Viimeisin "Muita hyviä ominaisuuksia" ja sitä edeltänyt "Mitä onni on" esimerkiksi ovat erityisen loistavia.

    VastaaPoista
  6. GP: Oli mullakin tässä kuule lähemmäs neljä vuotta sellasia, että sain ehkä yhden kirjan luettua ja senkin kesälomalla mökillä. En sinuna hirveästi aiheesta siis stressaisi. Kyllä sitä kerkee.

    Bukowskia olenkin joskus beatista hurahtaneena teininä lukenut ihan tolkuttomasti, mutta Pulpiin en koskaan jostain syystä tarttunut. Ehkä pitäisi. Dekkarit ei mua hirveästi kiinnosta, joten Lapidus jäänee hyllyyn ainakin toistaiseksi. Stenkan kirjaa olen harkinnut, mutta vaikuttaa vähän turhan inhorealistiselta omaan makuuni. Kiitti silti vinkeistä!

    Miia: Joku muukin on joskus mulle Tammista suositellut, joten pitääpä napata kirjastosta pari mukaani ja kokeilla.

    VastaaPoista
  7. Noita Kyröjä pitää munki hankkia lisää, sillä Mielensäpahoittaja oli niin ihana. Tammista voisin myös suositella, Mitä onni on? oli aika hilpeä.

    Pari omaa suosikkia:
    Chad Kultgen: The average american male. Youtubessa on hauskoja mainosvideoita tästä. Kultgenin 2 seuraavaa kirjaa The lie ja Men, women & children on myös hienoja, mut tuo eka ehdottomasti paras.
    Chuck Palahniuk: Haunted ja Snuff. Eka kertoo porukasta kirjailijanalkuja, jotka lukitaan vanhaan teatteriin kirjoittamaan novelleja ja mukaan mahtuu sit kaikkea kannibalismista lähtien. Jälkimmäinen kertoo päivästä gangbang-videon kuvauksissa.

    VastaaPoista
  8. Ou jee!

    Nyt täytyy tunnustaa, että mulla on outo Kyrö-allergia: olen lainannut parikin kirjaa mutta en ole saanut suostuteltua itseäni lukemaan niitä, en edes Mielensäpahoittajaa. Nousiaiselta olen sen sijaan lukenut Vadelmavenepakolaisen, ja uusinkin kiinnostaa. Mitä tulee Loeen ja Nichollsiin, parhauttahan ne. Dorian Gray on multakin edelleen lukematta, mutta tuolla se hyllyssä odottelee samoissa kansissa Wilden koko tuotannon kanssa...

    Vinkkejä? Miten olis Turkka Hautala, paras tuore(ehko) kotimainen joka just nyt tulee mieleen (Salo ja Paluu on molemmat hienoja kirjoja, ja keväällä tulee kuulemma uusi). Ulkomaisista voisin suositella vaikka Dan Rhodesia, jolta on suomennettu jo 6 kirjaa (vinksahtaneita tarinoita ja mustaa huumoria).

    VastaaPoista
  9. Mörri: Suosittelen muitakin Kyröjä! Tykkään ihan mielettömästi sen tyylistä ja varsinkin Kerjäläinen ja jänis oli hulvaton. Kiitti myös muista vinkeistä! Pitää ainakin nuo Palahniukit tsekata, koska olen suomennetut romaanit lukenut ja pitänyt niistä todella paljon. Kultgenkin pitää laittaa ylös muistiin. :)

    Pekka: Kummallisia allergioita on itse kullakin. Mä en ole suostunut vielä koskemaankaan Sofi Oksasiin tai Riikka Pulkkisiin, vaikka niitä on tungettu käsiin. Kiitän myös sinua vinkeistä ja lupaan katsoa, josko jompaakumpaa meidän kirjastosta löytyisi.

    VastaaPoista
  10. Romaaneista Marcus Zusak: The Book Thief
    Carlos ruiz zafon: Tuulen varjo ja enkelipeli
    Ildefonso Falcones: Meren katedraali

    Muita kuin romaaneja, jotka ovat kovasti antaneet ajattelimisen aihetta.
    Osmo Soininvaara:Fillarilla Nizzaan
    Magnus Londen: Maan ääriin
    Alan Weisman: The world without us
    Jon Krakauer: Into Thin Air

    VastaaPoista