keskiviikko 31. elokuuta 2011

Valkonaamat räpissä: Yelawolf & Mac Miller

Tämä postaus on odotellut julkaisuaan ja viimeistelyään luonnoksissa jo heinäkuusta asti. Nyt tämän voi hyvällä omallatunnolla saattaa ihmisten ilmoille, kun molemmat postauksen miehistä saapuvat Suomeen esiintymään. Saanen esitellä, Yelawolf ja Mac Miller.


Aloitetaan Yelawolfista. Mies murtautui ihmisten tietoisuuteen jo viime vuonna vierailuillaan esim. Big Boin levyllä ja julkaisullaan Trunkmuzik 0-60, joka oli kokoelma miehen mixtape-julkaisuista. Syksyllä mies on julkaisemassa Shady Recordsin kautta debyyttilevyään Radioactive.

Miksi Yelawolfista sitten pitäisi innostua? Nykyisen bileräpin kulta-aikana on virkistävää kuulla räppiä, jossa vertauskuvallisesti blingit on ostettu velalla ja silti ne ovat täynnä paskaa. Yelawolfin musiikissa ei ole glamouria pätkääkään ja siksi olenkin innostunut miehen tyylistä todella paljon. Biititkään eivät ole liian napsuvia, vaan niissä on jopa jotain ideaa. Tällaista sen "dirty southin" pitää ollakin. Unohdetaan ghettofabulous-pelleily ja vedetään niin synkästi ja likaisesti, kuin vain suinkin voidaan.






Se toinen "seuraava Eminem" on Mac Miller, joka esiteltiin Echoesissa jo tovi sitten. 19-vuotias Miller on vasta julkaisemassa debyyttilevyään, mutta on jo nyt nousemassa hiphopin a-sarjaan. Debyytti odottelee vielä julkaisuaan, mutta mies pystyy silti jo nyt myymään Tavastian lähes loppuun ja keräämään videoillaan miljoonakatsojat. Ei pöllömmin.

Jos Yelawolf on siis suoraan trailer parkeista, niin Miller ei moisista ole kuullutkaan. Miehen riimit ovat huoletonta läpänheittoa pajautuksesta, tytöistä, lenkkareista, ja kaikesta muusta, mistä 19-vuotias nyt vaan voi räpätä. Tuotanto on ollut jo mixtapeilla huikaisevan hyvää, joten debyyttilevy tulee varmasti pistämään listoja ja vanhoja ennakkoluuloja uusiksi.





Mac Millerin voi siis nähdä Tavastialla 17.9. ja Yelawolfin The Circuksessa Wiz Khalifan lämppärinä 23.11. Kannattaa mennä, vaikka Sedula-kerroin olisikin kohtuu korkea. Mikään ei tuo enempää mielihyvää kuin kehua nähneensä seuraavan Eminemin jo ennen debyytin julkaisua.

2 kommenttia:

  1. nyt tein jotain ennen näkemätöntä ja tutustuin mac milleriin siitä hypestä huolimatta joka tyypin ympärillä leijui. ja onneksi tein koska siis huh huh mikä flow noissa biiseissä on!

    VastaaPoista
  2. Kyllä sillä homma hanskassa flow'n osalta on! Siks just innostaakin, koska muuten tuo on pikkasen turhan aivotonta bilemeisinkii mun makuun.

    VastaaPoista