Deftones on yksi nu-metalin pioneereista. Ne jotka ovat liian nuoria muistamaan nu-metalin, niin kyseinen genrehän sisälsi matalalta möyryäviä kitaroita, hyvin usein räppärin ja pomppiseen yllyttävän rytmin. Deftonesilta puuttui vain räppäri, muuten musiikki oli ihan nu-metalia, tosin Deftones tykkää myös maalailla melodisia tunnelmapaloja.
Diamond Eyes on ensimmäinen Deftonesin levy, mistä muistan tykänneeni. Aiemmilla levyillä on ollut hyviä biisejä, mutta loppuun asti ne eivät ole kantaneet. Tämä kantaa ja komeasti. Levy alkaa aggressiivisesti levyn nimikappale Diamond Eyesilla ja Royalilla, joiden riffi "potkii persettä ja ottaa nimiä". Diamond Eyes on tosin hieno osoitus koko levystä. Todella rankkoja osia yhdistellään melodisesti kauniisiin hissutteluihin. Tällaisesta hevistä minä tykkään!
Alun rankistelun jälkeen alkaa herkistely, ja näitä herkkuja kuunteleekin todella mielellään. Beauty Schoolin ja Sextapen voisi helposti nostaa vuoden parhaimpien ja tunnelmallisimpien slovarien joukkoon.
Diamond Eyesin voi nostaa vuoden kovimpien yllättäjien joukkoon, koska en todellakaan odottanut Deftonesin uusimmalta yhtään mitään. Joskus kirjastosta sattumalta lainaillut levyt nousevat arvoon arvaamattomaan. Chino Moreno näyttää laihtuneen aika reippaasti. Hyvä Chino!
SPOTIFYLINKOVERHERE
Mulla on aina ollut tää Deftones ikuisella kuuntelulistalla, mutta en ole koskaan jaksanut kuunnella kovinkaan pitkään, mutta nyt tää näyttää toimivan. Tosi hyvää kamaa. Ei liian raskastakaan omaan makuun, eli sua lainaten: Tällaisesta hevistä minä tykkään!
VastaaPoista- Intellectual Shit