perjantai 25. helmikuuta 2011

Raajojen kuningas

Tämä postaus ei ole Radiohead-hassuttelua otsikon tavoin. Twitterissä uhosin, että olen ainakin viikon ihan hiljaa kaikki musiikkimediat sekaisin laittaneesta Radiohead-julkaisusta. Nyt on kulunut viikko ja hiljaisuus on tarkoitettu rikottavaksi.


Ajattelin tämän kappaleen olevan hassuttelua Radioheadin merkityksestä musadiggareille. Sitä en tee. Kaikki tietävät, että yhtyettä joko rakastetaan tai vihataan. Välissä ovat he, jotka diggaavat The Bendsistä.

Edellinen albumi In Rainbows on lempilevyni yhtyeen tuotannossa. Pääosin siksi, että sen kanssa vietin todella paljon aikaa, jotta pääsin sisälle sen maailmaan. Musiikillisestikin se on todella hieno albumi, joka yhdisti OK Computer-aikaisen kitaroinnin ja Kid A:sta alkaneen flirttailun ambientin kanssa. The King Of Limbs jatkaa samoilla linjoilla, mutta heikommin tuloksin.



Levyn voi jakaa todella karkeasti kahtia. Ensimmäiset neljä biisiä ovat kokeellisempaa ja nyrjähtävämpää Radioheadia, kun toinen puolisko taas seesteisempää ja tunnelmoivampaa puolta yhtyeestä. Vaikka levyllä on siis selkeä jaoteltu rakenne, niin silti se tuntuu irtonaiselta ja hajanaiselta. Biisit tuntuvat jotenkin erillisiltä, eivätkä sulaudu kokonaisuuteen. Tämä ei tarkoita sitä, että levyllä olisi hittejä ja huteja. Levyn biisit ovat tasaisen hyviä, mutta eivät järin mieleenpainuvia. Niistä puuttuu klassikkoaines. Jopa Lotus Flowerista, joka oli ensikuuntelun ehdottomia helmiä.



Kaiken hajanaisuuden ja rikkonaisuudenkin keskeltä huomaa bändin ammattitaidon, eikä levyä voi huonoksi haukkua. Siinä ei vain ole samanlaista kiehtovuutta ja haastavuutta kuin edeltäjässään. Näiden puute ei haittaisi, jos levy onnistuisi kietomaan puoleensa muilla tavoilla, mutta kun ei se oikein onnistu. Ehkä perun sanani kuukauden päästä, kun kuuntelukertoja on takana enemmän ja levyä on saanut sulatella pidempään, mutta viikon kuuntelun jälkeen rohkenen jo ilmaista pienoisen pettymykseni. Saa nähdä mitä The King Of Limbs II meille tarjoilee.

6 kommenttia:

  1. On tässä musta aika paljonkin hyviä ja mieleenpainuvia biisejä kuten: Morning Mr Magpie, Codex, Lotus Flower. Feral oli sellainen mistä en aluksi tykännyt ja tuntui aika hankalalta, mutta siitäkin nyt alkanut tykkäämään. Hyvä levy.
    Voisko muuten olla, että kun tuo Newspaperjuttu tulee niin siinä olisi King of Limbs 2?

    VastaaPoista
  2. Mainitsemasi biisit ovat kyllä hyviä. Silti ne eivät herätä yhtä suuria tunteita kuin vaikka Weird Fishes, Videotape tai Jigsaw Falling Into Place. Hail To The Thiefilläkin on hyviä biisejä, mutta ei niitä kukaan muista parhaimpia bändin biisejä muistellessa.

    Olen todella skeptinen koko kakkososa-keskustelun suhteen. Voi olla, että pian tulee uusi ep tai These Are My Twisted Words-tyyppinen sinkkululkaisu, mutta toiseen kokopitkään levyyn lyhyen ajan sisällä en usko. Edes argumentit sen puoltamiseksi eivät minua vakuuta. Saas ny kattoo. Eikös toi Newspaper-edition selittynyt jo sillä, että erilliset kansitaideklipit olisivat lehtileikkeitä?

    VastaaPoista
  3. Oon aika samoilla linjoilla sun kanssa, vaikken levyä pettymykseksi kutsuisikaan. Silti ehkä odotti jotain uutta, jotain vieläkin kokeellisempaa. Tää on kuitenkin aika perus-Radioheadia mun mielestä. Mun suosikkilevyt on ääripäät In Rainbows ja OK Computer, toisaalta kaikki ne on hyviä ja järjestykseen laittaminen olis aika mahdotonta. Mutta tän kommentin kirjoittamisen aikaan fiilis oli tollanen :D

    Mut niin, ehkä King of the Limbs saa uusia ulottuvuuksia, kunhan jaksaa kuunnella enemmän. Musta sekin on yllättävää, että levy on niin lyhyt.

    VastaaPoista
  4. Ehkä tän levyn voisi kiteyttää juuri sanaan "perus". Radiohead on yhtye, jolta ei odota peruslevyä, vaan jotain paljon enemmän. Niin kuin toitotin jo, niin oma lemppari on In Rainbows, mutta hyvänä kakkosena tulee varmaan The Bends. Noiden levyjen kautta tutustuin Radioheadiin aikanaan ja pääsin niihin sisään. Tunnearvoa siis löytyy. :)

    Onhan tuo levy lyhyt, mutta kyllä maailmaan mahtuu alle 37 minuutin levyä, jotka ei lopu kesken. Ja kun olen "suuri ajattelija" (lainausmerkit voisivat olla vielä suuremmat), niin mietin, että levyn hajanaisuuden takia se tuntuu lyhyeltä ja ikään kuin loppuu kesken. Ehkä olen yksin mielipiteeni kanssa, mutta ajatusmalli "lyhyt levy = kohta tulee lisää" on mielestäni hölmö.

    VastaaPoista
  5. Hyvin tiivistetty ja mainio arvostelu!

    Mulla on muuten samat Radiohead-levysuosikit kuin sulla, ehkä toisessa järjestyksessä vain.

    Ja King of Limbsistä sen verran, että Codex on ehkä yksi parhaita biisejä ikinä, ihan keneltäkään artistilta ihan milloinkaan. Uskomaton kappale! Vaikka KoL on muuten aika hajanainen ja ehkä vähän mitäänsanomaton, niin Codex pelastaa paljon.

    VastaaPoista
  6. Kiitos!

    Codex on kyllä hieno, mutta ei mua niin paljoa vakuuttanut, että olisin valmis nostamaan yhtyeen parhaimpien kappaleiden joukkoon. Levyn parhaimmistoa kyllä, ellei paras.

    VastaaPoista