Viitisen vuotta sitten brittipop eli uutta kukoistustaan ja uusia bändejä syljettiin eetteriin kuin sieniä sateella. Osa oli tuomittu indie-landfilliksi saman tien ja osassa oli ihan potentiaalia. Sitten oli The Kooks. Bändin debyytti Inside In/Inside Out oli hyvää nuoruuden intoista kitararäminää ja bändillä oli vielä hitti, joka ylitti kaikki rajat. Naïve soi niin indiediskoissa, MTV:llä, Henkkamaukassa kuin pop-radioissakin ja sitten oli Luke Pritchard, keulakuva jota miehet kadehti ja naiset ihaili. Kaiken piti olla hyvin, mutta sitten tuli Konk.
Konkilla oli tasan kaksi hyvää biisiä: Always Where I Need To Be ja Mr. Maker. Muuten se oli silkkaa rehvastelua paskoilla biiseillä. Ketään ei enää kiinnostanut ja bändi vajosi unohduksiin. Tänä vuonna bändi pyrkiikin uuteen nousuun hivenen jopa anteeksipyytelevästi. Tuore levy Junk Of The Heart kun on rennointa ja popeinta The Kooksia ikinä. Ensisinkku Is It Me oli jo ihan kelpo avaus, vaikka tuntuukin kadottavan punaisen lankansa kertsissä aika totaalisesti.
Silti Junk Of The Heartissa on paljon hyvää, mitkä lupailevat bändin olevan paremmassa iskussa kuin koskaan. Levyn nimiraita on raukean letkeä pop-helmi, jollaisen toivoisi moni muu ihan tekijänimikin tekevän. Jo pelkästään tällainen kappale nostaisi bändin kuin bändin a-sarjaan pysyvästi. Seuraava kappale How'd You Like That soi jo paljon iskevämmin, mutta ei yhtään sen huonommin. Ei todellakaan mikään klassikkoraita, mutta oikein kelpo veto. Näistä lähtökohdistahan tässä alkaa jo vähän innostumaan.
Ja turhaanpa sitä innostui. Loppulevy on aika mitäänsanomaton. Se on oikeastaan ärsyttävälläkin tavalla vain ihan kiva. Biisit ovat kuunneltavia, mutta uppoavat äkkiä taustamusiikiksi, eivätkä jätä muistikuvia suuntaan taikka toiseen. Toisaalta on ihailtava sitä, että bändi ei ole lähtenyt toistamaan itseään, vaan on Junk Of The Heartilla pyrkinyt uudistumaan ja aikuistumaan rauhoittamalla itseään ja viemällä soundiaan lähemmäs "klassista pop-soundia". Ja onhan levyllä pari kivaa slovaria, joissa Pritchardin biisikynä alkaa olla jo aika tikissä. Harmi kyllä, ne on levyn loppupuolella, minne harvoin jaksaa levyn kanssa sinnitellä.
Junk Of The Heart on levy, joka palauttaa hitusen uskoa The Kooksin tulevaisuuteen. Vaikka levy jääkin keskinkertaisuuden suohon, niin silti bändi osoittaa muuntautumiskykyä ja ajoittain biisit pistävät aidosti hykertelemään. Ei siis kuopata The Kooksia vielä landfilliin, eikä kadehdita liikaa Lukea, vaikka se on kyllä aika prickhard.
LOL, hyvä punchline lopussa. :-P
VastaaPoistaToi levy taisi mennä julkaisuviikollaan UK-listalla sijalle 12 tai jotain ja tippuu luultavasti tällä viikolla kokonaan pois. Aika harvat Class of 2005/6 bändit on enää lainkaan relevantteja enää nykyään, "käyttöiät" on tosi lyhyitä. Arctic Monkeys ja Kasabian oli ehkä ainoat, jotka porskuttaa. Hard-Fi:n uusin levy taisi taas upota, eikä Kaiser Chiefskään enää innosta melkein ketään.
And I haven't even started yet! ;)
VastaaPoistaTotta mitä sanoit. Arctic Monkeysin suosiokin on hiipumaan päin, mikä ei varmaan bändin jätkiä voisi kiinnostaa tippaakaan. Kasabianin suosio se kyllä jaksaa hämmästyttää vuodesta toiseen, vaikka pikkaisen jo diggailin Velociraptorista. Ei noista muista kyllä enää mihinkään ole. Tuskinpa Franz Ferdinandkaan enää kovin suurta rummutusta saisi aikaan, jos levyn pistäisivät ulos. Suuri sääli, koska kyllä lähes kaikissa Class of 2005/6-bändeissä oli potentiaalia. Toisaalta ei 90-luvun huippuvuosistakaan ollut viiden vuoden jälkeen pystyssä ja elossa kuin murto-osa.