maanantai 12. syyskuuta 2011

Soita mulle


Regina julkaisi levyn, jota voisin hehkuttaa viikon verran estoitta, ja niin muuten myös olenkin, mutta silti siitä kirjoittaminen on todella vaikeata. Jos Soita mulle olisi vain erinomaisesti tehtyä ysärinostalgisoivaa kitarapoppia, niin kehuisin tyylikästä soittoa ja hyvin valittua tyyliä tukemaan biisejä. Mutta kun tämä osuu tunnetasolla niin täysiä, etten voi kuin vain hämmästellä. Yritetään nyt kumminkin.

Minun ja Reginan yhteinen taival ei ole ollut rakkautta ensisilmäyksellä. Debyyttilevyn sivuutin aivan täysin, koska bändin ällösöpö elektropoppailu veti oman ällötysmittarin aivan tappiin. Kakkoslevyllä aloin jo päästä vähän jyvälle, mutta kaipasin silti vähän särmää. Puutarhatrilogia olikin sitten se levy, jonka myötä aloin ymmärtämään myös aiempia levyjä. Vaikka yhtyeen ura onkin ollut yhtä nousua, niin nyt voisin väittää bändin tehneen täysosuman. Soita mulle on täydellinen levy. Kyllä, täydellinen!

Niin kuin kaikki jo tietävätkin, bändi on heittänyt tällä levyllä syntikat osittain nurkkaan, ja löytänyt kitaroiden ja kaiun taikamaailman. Vaikka itse en juuri jaksa välittää kenkiintuijottelusta, niin Reginan kohdalla pitää sanoa, että uusi tyyli sopii bändille erinomaisesti. Nyt on kerrankin tyyli ja sisältö löytäneet toisensa aivan täydellisesti. Iisa Pykärin haikeat ja uneliaat sanoitukset sopivat tunnelmaltaan kuin nakutettu Mikko Pykärin sävellyskiin. Jos aiemmilla levyillä on hitusen tuntunut siltä, että Regina ikään kuin etsii itseään, niin nyt ei ole siitä kyllä mitään pelkoa. Tyyli ja biisit ovat täysin hallussa.

Mites sit ne biisit? No ne ovat toinen toistaan parempia. Jo sinkkubiisit vetivät kerta toisensa maton jalkojen alta ja onneksi paukkuja riittää loppulevyllekin. Lepään aalloilla onkin jo saanut monet haukkomaan henkeä ja liityn samaan joukkoon. Upeaakin upeampi biisi. Omaksi lemppariksi on ehkä kumminkin silti noussut levyn popein raita, Mustavalkeaa, jonka hauskasti väreillä kikkaileva sanoitus ihastuttaa kerta toisensa jälkeen. Ainoastaan Ui mun luo tuntuu jättävän vähän viileämmäksi, joka ironisesti kyllä onkin levyn eniten vanhaa Reginaa muistuttava biisi. Vaikka yksittäisiä biisejä onkin helppo poimia levyltä, niin silti Soita mulle vakuuttaa nimenomaan eheänä kokonaisuutena.

Niin että hehkutanko vielä yhden kappaleen? No hehkutan, koska Soita mulle on kaiken ennakkohypen ja kehun veroinen. Se on levy, joka kuulostaa täysin "flavor of the monthilta", mutta joka tulee biisiensä ansiosta kestämään aikaa myös, kun nykyiset trendisoundit häviävät uusien alta. Se on levy, jota rakastan, koska olen parantumaton haavemaailmohin eksyvä haihattelija. Suosittelen sitä myös niille, jotka eivät ole.



13 kommenttia:

  1. Mietin, kannattaako mun nyt sitten kirjoittaa tästä mitään, kun kerroit jo kaiken. Etenkin toinen kappale on suoraan mun suusta.

    Eri mieltä oon kyllä Ui mun luosta, joka on noiden kahden muun mainitun + Unessa-biisin lisäksi mun lemppareita. Toisaalta, uutuuslevyissä on aina se jännä hohto, joka vaihtelee biisistä toiseen ensimmäisten viikkojen ajan, ja sitten tasoittuu niihin muutamiin suosikkeihin. Lepään aalloilla jää kyllä ehdottomasti vakkariksi.

    VastaaPoista
  2. Äh, niin ja Harjun takaa on kyl kans lemppari. Apua. Voisko tässä kohtaa luetella vaan kaikki albumin kappaleet?

    VastaaPoista
  3. Oh, eihän tässä voi kuin nyökkäillä tyytyväisesti. Ihan huikea albumi kokonaisuutena.

    Aikaisempi Regina ei ihan hirveästi herätellyt positiivisia fiilareita, mutta nyt oon ehtinyt hurmioitumaan Puutarhatrilogia-levyynkin. Vaati näköjään aikaa ja yhden täysosuman Reginalta houkutellakseen minut salakavalasti fanikseen.

    Ja komppaan, Lepään aalloilla on levyn kirkkain helmi.

    VastaaPoista
  4. Niin IHANA levy, voi kyllä <3 Ja "Lepään Aalloilla" on jotain uskomattoman upeaa. Top 3 biiseihin sen lisäksi kohoaa "Unessa" ja "Valveilla".

    VastaaPoista
  5. Anna: Mercí

    bubble: En kai mä nyt suinkaan kaikkea kertonu. :O Kirjota ihmeessä itsekin, koska aivan varmasti sulla on joku näkökulma, mikä multa uupuu. Mulle toi Ui mun luo on vähän jotenkin, en mä nyt tiedä onks se lälly, mutta jotenkin se ei vaan lähde.

    Ja tässä kohtaa voi todellakin luetella kaikki levyn biisit!

    Harri: Jes! Regina on kyllä onnistunut hyvin kasvamaan bändinä ja luomaan kerta toisensa jälkeen nahkansa uudelleen. Pakko arvostaa! Itsekin hurahdin faniksi oikeastaan vasta nyt, vaikka kovasti Puutarhatrilogiasta diggailin jo sen ilmestyttyä.

    Reiska: ^_^

    VastaaPoista
  6. OT: mä niin tykkään että oon saanut Reiska-nimeä viljeltyä kivasti eteenpäin :D <3

    VastaaPoista
  7. Jaa, ilmeisesti Poplaarin popvaari on ainoa, johon tämä ei ihan uppoa. Nuorempana aina inhosin niitä jotka sanoivat, että se ja se teki tämän aikanaan paljon paremmin, mutta nyt minusta on itsestäni tullut sellainen... Niin se kai sitten menee, ei sille mitään mahda. Tyylikäs levy, ei siinä mitään, mutta ainakaan neljällä kuuntelulla se ei ole ehtinyt tehdä kovin kummoista vaikutusta, enkä tiedä, kuinka monta kertaa jaksan vielä kokeilla.

    VastaaPoista
  8. Hmm, mietin postausta kirjoittaessa, että pitäisikö mainita tämän kolisevan ehkä juuri siksi, ettei mulla ole vanhojen shoegazing-bändien kuuntelusta olevaa painolastia häiritsemässä tätä kuuntelukokemusta. Ehkä Reginaa pitää vain laimeana kopiona, jos on aikoinaan esikuvia diggaillut. En tiiä.

    Tästä tulikin mieleeni, että mikäs on "popvaarin" mielipide Yuckista? En kai ole ainoa, joka pitää sitä laimeana kopiona Teenage Fanclubista ja Dinosaur jr:sta?

    VastaaPoista
  9. En tiedä, ei muakaan varsinaisesti häiritse mikään omaperäisyyden puute tms. Ei ole ikinä ollut tapana tyrmätä bändejä siksi, että ne kuulostavat joltain muulta, jos musiikki on hyvää. Jotenkin en vaan tunnu saavan Reginan biiseistä tarpeeksi irti. Jos et sä soita hurmasi keväällä, mutta Haluan sinut ei enää iskenyt ollenkaan yhtä kovaa. Mutta ehkä pitää vaan jatkaa kuuntelua, en vielä edes muista mitään muita biisejä levyltä.

    Yuckista en oikein tiedä - vaikuttaa ihan ok:lta, mutta ei ole innostanut voimasoittoon. (Ah miten laimea mielipide.)

    VastaaPoista
  10. En osaa nyt tehdä muuta kuin ihmetellä, koska mulle Regina kolahti ihan kerrasta. Ei pitäisi harrastaa ikärasismia, mutta ehkä olet too old for this shit. Se popvaarin arvolle kumminkin suotakoon. ;)

    VastaaPoista
  11. En ainakaan haluaisi uskoa, että se on iästä kiinni. Ehkä mulla on vaan menossa sellainen vaihe, että on vähän vaikeampi innostua uudesta musiikista. Ehkä se menee ohi... (En muuten vieläkään ole ihan varma, kuinka paljon tykkään Iisan äänestä isoina annoksina. Siihenhän voi aina yrittää vedota.)

    VastaaPoista
  12. No joo, Iisan ääni on kieltämättä mielipiteitä jakava. Uusimmalla levyllä se ei ole niin päällekäyvän ärsyttävä kuin aiemmilla, mutta ymmärrän kyllä hyvin pienet antipatiat sille suunnalle. Itse kullakin on tässä pientä innostomattomuutta uutta musiikkia kohtaan. Et ole todellakaan ainoa.

    VastaaPoista