Anna Calvi @ Tavastia 14.10.11.

Anna Calvin debyyttivuosi on ollut melkoista näytöstä. Ensin kehuttu ensialbumi pääsi Mercury-ehdokkaaksi, ja nyt hän kiertää jo toista kertaa loppuunmyydyille saleille ympäri Eurooppaa. Eilen täysi Tavastia pääsi kokemaan nuoren ja lahjakkaan naisen musiikin magiaa.

Tavastialla nähtiin paljon vapautuneempi ja itsevarmempi Calvi kuin heinäkuussa Turun paahtavan auringon alla. Jos Ruississa sekä yleisö että artisti tuntuivat hakevan koko ajan kontaktia toisiinsa, niin eilen se kontakti löytyi sillä sekunnilla kun Calvi astui yleisön eteen. Suosionosoitukset biisien välillä olivat kovimpien joukossa, mitä tuolla klubilla olen koskaan kokenut, mikä ei haitannut Calvia yhtään, päinvastoin. Hymy oli herkässä.

Ja herkät olivat Calvin kädet kitarallakin. Jumankauta mitä soittoa! Se nainen on puhdas virtuoosi kitaransa kanssa, mikä tuli hyvin selväksi moneen otteeseen pitkin keikkaa. Silti keikan aikana ei tullut missään vaiheessa oloa, että nyt esitellään taitoja taidon esittämisen vuoksi, vaan jokaisen biisin aikana komeat kitarakuviot tukivat ja olivat biisejä varten.

Yhden asian tosin huomasin eilen, mistä monet ovat puhuneet jo aiemmin, mutta itse en ole sille juuri ajatuksia jaksanut uhrata. Calvin biisimateriaali on toden totta vähän turhan kapeaa. Se korostui Tavastialla, kun parhaat biisit olivat covereita. Varsinkin versiointi TV On The Radion Wolf Like Me:sta oli jäätävän huikea ja lisäsi alkuperäiseen aavemaisen tunnelman ja sellaisen määrän tunnetta, että TV On The Radion jätkät voivat haaveilla vain samasta. Samaan ei pystynyt yksikään Calvin omista kappaleista. Levyä kuunnellessa samaan ei tosiaan tule kiinnitettyä huomiota, koska Calvin debyyttilevy on niin vahva kokonaisuus, mutta kun biisit revitään irti kontekstista ja pistetään vertailtavaksi klassikkojen viereen, niin kyyti on kylmää. Ainoastaan Love Won't Be Leaving ja Desire pystyivät jotenkin pistämään hanttiin. Se ei silti poista sitä tosiasiaa, että Calvi on yhtyeineen todella lahjakas ja kunhan kokemusta kertyy lisää, niin omatkin kappaleet voivat takuulla olla vertailussa aivan rinnalla cover-kappaleidenkin kanssa.

Anna Calvin klubidebyytti Suomessa oli huikean hieno ja tekikin vähän pahaa jatkaa matkaa Circukseen, koska keikan tunnelmiin olisi ollut kiva jäädä pidemmäksikin aikaa. Toisaalta silloin olisi menettänyt melkoiset bileet, mutta niistä myöhemmin lisää. Nyt toivon vaan, että Calvi palaa Suomeen kakkoslevyn kanssa, jolla biisit ovat niin kovia, ettei jatkossa tarvitse sanoa, että coverit ovat parempia. Lahjakkuudesta ja taidosta se ei tule totisesti jäämään kiinni, mutta kestääkö pää, se jää vain nähtäväksi.