Moottoriturvat

Vastakkainasettelu on lähes väistämätöntä, kun kaksi saman tyylisuunnan artistia julkaisivat lyhyen ajan sisällä albuminsa. Viime keväänä, eli lähes ikuisuus sitten sekä suomalainen Felix Zenger, että englantilainen Beardyman julkaisivat debyyttialbuminsa. Se minkä takia kummatkin albumijulkaisut ovat tavallista kiinnostavampia on se, että molemmat ovat beatboxaajia, jotka luovat musiikin pelkällä suullaan.

Vaikka voisi luulla, ettei Zengerillä ja Beardymanilla ole mitään eroa, niin miehet eroavat todellisuudessa toisistaan kuin yö ja päivä. Zenger on muusikko ja Beardyman on silkka showmies. Zenger on beatboxaustaan vain instrumenttina, kun taas Beardyman tietää olevansa jonkin sortin gimmick, ja käyttääkin sitä hyväkseen häikäilemättä.

Miesten levyillä eron kuulee lähinnä vain siinä, että Beardyman on lisäillyt levylleen vitsi-skittejä väliin. Muuten levyt ovat melko samankaltaisia. Kumpaakin levyä kuunnellessa unohtaa hyvin äkkiä, että levyn instrumentit on tehty suurimmaksi osaksi suulla. Sen verran paljon ääntä ollaan miksattu, sämplätty ja loopattu, että lopputulos kuulostaa siltä kuin se olisi tehty ns. aidoin soittimin, mikä toki on saavutus sinänsä, koska pelkkää eri äänillä brassailua ei jaksaisi levyltä kovin kauaa kuunnella.

Tyylitkin ovat aivan yhtä "all over the place", kun levyjä lähtee vertailemaan. Zenger pysyttelee ehkä lähempänä hip hopia ja triphopia levyllään, kun taas Beardymanin levyn voisi heittää jonnekin drum 'n' bassin ja dubstepin välimaastoon. Yhtenäistä kokonaisuutta levyiltä on kumminkin aivan turha odottaa ja se onkin molempien levyjen suurin ongelma. Yksittäisiä helmiä on helppo etsiä, mutta kokonaisuutena ei kumpaakaan levyä jaksa kuunnella millään. Beardymanin kohdalla ongelma vielä korostuu, kun levy on 70 minuuttia ja 20 biisiä sisältävä möhkäle, joka hortoilee tyylistä toiseen kuin viikonloppusoturi Vaasankadulla lauantaiyönä.





Ongelma on myös levyjen hyvin piilotetussa tekotavassa. Koska molemmat eivät ole halunneet tehdä levyä, joka olisi pelkkää beatboxausta, niin biisejä lähtee väistämättä vertaamaan "oikeisiin" tuotoksiin samasta genrestä, eikä Zenger tai Beardyman pysty tekemään oikeastaan mitään, millä erottautuisivat edukseen. Onhan sekin jo tietty saavutus, että suulla soitettu levy on samalla viivalla kuin ns. "oikeat levyt", mutta ei se musiikista valitettavasti yhtään parempaa tee.

Vaikka miesten debyyteistä ei musiikillisesti paljoa muisteltavaa jää, niin loppuun on pakko arvostaa niiden pioneerityötä. Nyt kun ovi on avattu taiteellisesti kunnianhimoiselle beatboxaukselle, niin tulevaisuudessa niin Zengeriltä, Beardymanilta kuin tulevaisuuden tekijämiehiltä voi odottaa todella kovia näyttöjä. Beatboxaajat voivat olla paljon muutakin kuin niitä biittikoneita, jotka jeesaavat räppäriä. Livenähän molemmat herrat ovat todella vakuuttavia, joten laitetaas parit esimerkit loppuun, jotta tämä ei ihan haukkumiseksi menisi. Levyt voi tsekata Spotifysta, kun klikkaat tätä (Felix) ja tätä (Beardy).