Biophilia - eli kuinka salamarakastuin, tajusin ihastukseni puutteet ja opin olla välittämättä niistä

Björkin Biophilia on levy, joka otti haltuunsa ensikuuntelulla todella huumaavasti. Olin todella lumoutunut pehmeisiin ja syviin bassoihin, Björkin ääneen, heleisiin ja villeihin taustoihin sekä hienosti toimivaan teemaan. Kävi vain niin, että salamarakkaus hiipui vähän. Aloin nähdä puutteita, mitä en aiemmin nähnyt. Oliko aiempi hehkutukseni aivan turhaa?

Sanotaan nyt ainakin se, että Biophilia on rutkasti parempi kuin tätä edeltänyt Volta. Se jos mikä oli täysin suuntaan ja toiseen hortoillut sekametelisoppa, josta kukaan ei tiennyt, mikä sen piti olla. Siihen nähden Biophilia on ihailtavan yhtenäinen levy, vaikka kuinka huomiota yritettäisiin viedä iPad-sovelluksilla ja oudoilla instrumenteilla kokonaisuudesta johonkin täysin toissijaiseen.

Biophilian hienous omiin korviin on sen todella ajaton soundi, joka kumminkin ottaa elementtejä nykyisistä musiikkitrendeistä. Syvältä murisevat bassot olkoon yksi esimerkki niistä. Ajattomuudesta kielii myös levyn todella hieno tunnelma. Levyn rauhallinen ja eteerinen soundi pakottaa rauhoittumaan ja keskittymään, mikä on nykyisessä hyperaktiivisessa maailmassa todellinen hyve levylle. Se myös kielii kokonaisuudesta, jonka heikoimmatkaan lenkit eivät aiheuta inhoreaktioita.

Tosin ei käy kiistäminen, etteikö levylle olisi eksynyt ihan sekundaakin joukkoon. Keskelle levyä laitetut Dark Matter ja Hollow ovat vähän turhan yksipuolisia biisejä, jotka eivät pysty vetoamaan yhtä vahvasti kuin alkupuolelta esim. Thunderbolt ja Cosmogony. Levyn ns. rajut raidat Crystalline, Sacrifice ja Mutual Core ovat myös vähän turhan erottuvia juuri rajuutensa vuoksi, tosin Mutual Core on levyn parhaimmistoa ihan helposti.

Taidan olla niitä harvoja, jotka voivat suhteellisen surutta ylistää Björkin Biophiliaa. Itseäni ei haitannut se, etten ole levyä kuunnellut iPad-applicationin kanssa tai jaksanut selata ja selvittää joka ikistä instrumenttia, mitä levyllä on käytetty, koska sillä ei rehellisesti sanottuna ole ollut yhtään mitään väliä, kun olen kuunnellut ja nauttinut Biophiliasta. Se on hyvä kokonaisuus, jossa on pari heikkoa lenkkiä, mutta verrattuna Björkin aiempiin kokeiluihin, Biophilia on selkeä onnistuminen. Onko se Björkin paras levy - niin kuin aiemmin hehkutin - siihen en vielä halua ottaa kantaa. Fiilikseni kun ovat vaihdelleet levyn suhteen jo pariinkin otteeseen. Tällä hetkellä nostan sen kyllä ihan kärkikahinoihin niin Björkin tuotannossa kuin vuoden parhaimpien levyjenkin kohdalla.