Lähdin ristiriitaisin odotuksin katsomaan Glasvegasia The Circukseen. Toisaalta olin odottanut bändin näkemistä jo debyytistä lähtien, mutta toisaalta vaikeasti avautunut kakkoslevy laski odotuksia jonkun verran. Keikkapaikka ei myöskään herättänyt huraa-huutoja täysin päin naisen sukupuolielintä menneiden järjestelyjen takia, jotka tuli koettua Wu-Tang Clanin keikalla.
Puhutaan heti kättelyssä The Circuksesta, kun sitä on tullut haukuttua alimpaan helvettiin kohta vuoden verran. Glasvegasissa järkestelyt jopa toimivat. Narikka veti kiitettävän hyvin, miksaus oli tällä kertaa jopa oikein hyvä, mitä nyt välillä James Allanin laulut eivät kuuluneet mihinkään. Tungosta ei ollut missään, tosin eipä keikka ollut loppuunmyytykään. Baaritiskin toimivuutta ei tullut kokeiltua, mutta kyllä kaikille taisi tällä kertaa tuoppeja riittää. Varovaisia kehuja voin siis viimeisimmän kokemuksen myötä antaa.
Vielä kun itse yhtyekin oli oikein hyvässä vedossa. Uusimman albumin avauskolmikolla alkanut keikka lähti hyvin käyntiin, mutta jo neljäntenä kappaleena kuultu It's My Own Cheating Heart That Makes Me Cry sai koko Cirkuksen laulamaan mukanaan ja sen huomasi J. Allankin. Mies antoi yleisön laulaa sydämensä kyllyydestä ja tyytyi vain hymyilemään lavalla. Tästä hetkestä lähtien olin naama virneessä koko keikan.
Etukäteen pelkäsin, että ristiriitaista julkisuutta pitkin vuotta saanut "kokaiinijeesus" James Allan olisi menettänyt karismansa valkoisten vaatteiden ja nenäkarkin seurauksena. Eipä onneksi ollut. Vaikka mies voikin keskittyä pelkkään esiintymiseen, kun kitarointivastuu on pelkästään serkkupojalla, niin silti esiintyminen ei ollut pelkkää poseeraamista. Miehestä jäi aika sympaattinen ja maanläheinen kuva. Allanin kanssa voi sittenkin istua tuopillisille ilman pelkoa kokaiiniövereistä.
Tästä keikasta on todella vaikea puhua oikein mitään järkevää, koska bändi onnistui vetoamaan tunnetasolla niin täydellisesti. Jos nyt jotain voi sanoa, niin uuden levyn kappaleet jäivät vanhempien kappaleiden varjoon. Euphoria, Take My Hand sentään kajahti komeasti ja yleisö myös reagoi siihen hyvin. Muuten vanhemmat kappaleet odotetusti saivat paremman vastaanoton ja yhteislaulu olikin komeaa isoimpien hittien kohdalla. Daddy's Gone ja Go Square Go saivatkin äänekkäimmän vastaanoton ja ihan syystä.
Se virne, mikä naamalleni tuli It's My Own Cheating Heartista on edelleen pysytellyt naamallani. Se toimikoon mittarina siitä, että kyseessä oli yksi tämän vuoden puolella näkemistäni keikoista parhaimpia.
Minunkin naamalleni jäi keikan jäljiltä virne, mutta vähän eri biisien vuoksi. My Own Cheating -veto sai minut nimittäin melkein itkemään pettymyksestä :( Omat suosikkivedot löytyivätkin itselleni yllättävistä biiseistä, just Go Square Go kuulosti kummallisen hyvältä, samoin ekan levyn slovarit. Mutta kiva keikka siis enkä minäkään keksi paikan suhteen mitään nuristavaa. Harmillisen väljää ehkä oli.
VastaaPoistaNo höh! Minusta Cheating Heart toimi hyvin. Varsinkin kun yleisö lauloi hienosti mukana. Itselläni ei varmaan jäänyt nuristavaa kuin Lots Sometimesista. Vähän turha biisi levyllä, eikä livenäkään lähtenyt. Ekan levyn slovarit olivat kyllä hyviä. S.A.D Light kun lähti soimaan, niin onnen kyyneleet olivat lähellä.
VastaaPoistaPorukkaa olisi voinut olla kyllä enemmänkin. Siitä olen samaa mieltä.
Tuliko Football Topsista sellainen hidas virsiversio? Se on aika siisti.
VastaaPoistaTuli! Ekana encorebiisinä. Se on aika siisti.
VastaaPoistaOlin aluksi ihan järkyttynyt myös Football Topsin sovituksesta, se kun on ihan oma suosikkibiisi ja siksi minun silmissä vähän niinku kikkailuilta ja uusilta sovituksilta suojattu (Cheating Heartin ohella). Mutta ihan hienosti se virsiversio kuitenkin toimi :D Plussat myös muuten pitkästä encoresta!
VastaaPoistaMullakin on keikkajuttu muhinut koko viikon, kohta sen julkaisen ;) Täysin samaa mieltä siitä, että uudet biisit jäivät vanhempien varjoon. Paitsi Lots Sometimes oli aivan ihana! Ja toi It's My.. oli kyllä kans yks parhaimmista, ah. Ihana keikka, KIITOS VIELÄ!! (toitotan tätä kiitosta ehkä elämäni loppuun saakka, eh :D)
VastaaPoistaMiia: Encore oli kyllä hämmentävän pitkä. Varmaan pariin otteeseen olin jo valmis lähtemään, kun oli fiilis, että vika biisi tuli jo. :D Parempi kyllä näin.
VastaaPoistaBubble: Haha, eipä edelleenkään kestä kiitellä. Hyvä, että lipulle tuli käyttöä. :) Minusta Lots Sometimes on jotenkin tylsä. Oon taas ankee. Siitä huolimatta loistava keikka, sitä ei voi toistaa liikaa. :D
Musta taas Lots Sometimes oli just ihanan herkkä, kun taas Euphoria, Take My Hand ei ollu yhtään niin euforinen, mitä levyn perusteella olis voinut luulla :)
VastaaPoistaMulla taas ei olis voinu olla leveempää hymyä kun kajahti "heartbreak, i'm not holding your hand anymore". :)
VastaaPoistaNo kyllä se Euphoriakin oli älyttömän kova :) Ja nimenomaan toi ensimmäinen "heartbreak" ja se ihana ärrä! Oi! Kuuntelen just töissäki YouTuben Glasvegas-soittolistaa kun ei oo Spottista :D
VastaaPoistaMä alan jo vähitellen taas löytää muitakin bändejä kuin Glasvegasit. :D Toipumisprosessi on siis alkanut. Skottiärrä on kyllä ehkä hienoin asia, mitä maailmasta löytyy, vaikka mulla meni hetki tajuta Jamesin kysymys lätkävoitosta. :D
VastaaPoista