Synttäriyllätys

Tänään on syntymäpäiväni. Jeejee ja rommia pullo. Ei nyt juututa siihen, vaan tarjoankin teille nyt jälleen yhden luurangon kaapistani pällisteltäväksi. Tai no, kuunneltavaksi. Olen nimittäin joskus ollut studiomuusikko.

Yläasteella soitin vielä aktiivisesti bassoa. En koskaan ollut kovinkaan hyvä basisti, ehkä lähinnä auttava, mutta intoa olikin sitä enemmän. Kävin ylimääräisenä kurssina yläasteella kaksi vuotta bändikurssia, missä kavereiden kanssa soiteltiin satunnaisia covereita hyvällä ja ei niin hyvällä menestyksellä. Ysin lopussa päästiin sitten studioon, mikä oli nuorille sälleille ihan mielettömän siistiä, varsinkin kun koulumme studioon tuli ihan törkeen siisti Pro Tools.

Olimme aiemmin soittaneet Leevien Pohjois-Karjalaa, Red Hot Chili Peppersien Californicationia, Metallican Nothing Else Mattersia (en muista treenattiinko sitä koskaan ihan loppuun asti) ja Apulannan Anna mulle piiskaa, mikä käytiin jonain koulumme "kulttuuripäivänä" vetämässä pariin otteeseen musaluokassa livenä. Yleisöä oli runsaat parikymmentä henkeä. Pariin otteeseen biisi vedettiin siksi, että ekalla kerralla kaikki soittivat ihan eri tahtiin. Vedettiin biisi uudestaan heti perään ja sitten meni nappiin. Itsehän leikin "keikalla" rocktähteä. Pistin ihmiset taputtamaan ja nostin jalkani monitorille. Samalla bassoni oli suunnilleen leuan korkeudella, koska en kerennyt säätää hihnaa edellisen jäljiltä. Todellinen rocktähti siis!

Talven ja kesän treenasimme siis "ihan hulluna" 0010:ä, jotta kaikki olisi täydellisesti valmista studiota varten. Lauluja ei treenattu, koska meillä ei ollut laulajaa ja ne piti saada äänitettyä puolessa tunnissa. Muuten niitä ei tulisi. Kitaristimme sitten uhrautui ja siltä se kuulostaakin. Kertsi meni jatkuvasti ihan päin helvettiä, joten tilalle otettiin "mullikuoro". Minä, kosketinsoittajamme ja koulun julkkisbändin Radioaktiivisen Purkan kitaristi (soittaa nykyisin Novellassa, että ihan tiedoks vaan) mentiin mölyämään kertsi ja ei se tilannetta ainakaan parantanut. Eli jos säkeistöt menee vielä joten kuten, niin kertsissä "helvetti pääsee irti".

Tässä se nyt sitten on. Kuuntelu täysin omalla vastuulla. Jos 0010 on lempikappaleesi, niin tätä raiskausta ei välttämättä kannata kuunnella. Ei se nyt niin hyvin mennyt, mutta on tuossa hetkiä, missä soitetaan aika hyvin yhteen. Livenä kun vedettiin lauluja lukuun ottamatta ja ilman klikkiä.

0010 by NoYouGirlsLauri

Tämä olkoon synttärilahjani teille. Yrittäkääpä ylittää! Nykyisin en siis juurikaan soittele, paitsi välillä saatan todella tylsistyneenä napata akustisen käteeni ja "yrittää" säveltää jotain maailmoja mullistavaa. Eli todelllisuudessa Landola on lähinnä sisustuselementtinä.

Ensi kerralla jotain aivan muuta.