Kesä on vääjäämättömästi tulossa ja on muistutellut jo muutamana päivänä olemassaolostaan. Kesä on myös ainoa vuodenaika, johon pystyy määrittelemään musiikkia aivan valtavat määrät. On kesähittiä, puistofiilistelyä, festarihittiä jne. Kun vähän penkoo levyhyllyään, niin tulee muistaneeksi yhden kesäyhtyeen, jonka hienous tuppaa unohtumaan turhan usein. Plutonium 74, missä olet piileskellyt.
Tutustuin yhtyeeseen kuutisen vuotta sitten, kun ELMU järjesti kansanjuhlaansa vielä Kaivopuistossa. Välihuomio: ei tule paikkaa ikävä. Serkkuni mies oli ollut rellestämässä yhtyeen basistin kanssa ja kun mies oli kuulemma ollut hyvää seuraa, niin ei yhtyekään voinut olla huono. "Jotain fuusioreggaeta ne kai soittaa", oli kommentti, kun kysyin yhtyeen tyyliä.
Keikasta en enää muista paljoa mitään. Yhtyeen perkussionisti oli hilpeällä päällä ja vetikin "reggae-juoksua" koko keikan. Sen muistan, että bändi soitti hyvin ja levy oli hommattava. Kirjastolaitos riensi apuun. Yhtyeen debyytti Pasilasta Kallioon olikin oikeaa kesäherkkua. Lähes minttujätskin veroista, eli kyllä tästä oikeasti pidettiin.
Pasilasta Kallioon by Plutonium 74
Plutonium 74:ää muisteltiin vuosien saatossa useaan otteeseen ja debyyttilevy kävi aina silloin tällöin soittimessa pyörimässä. Yhtye kumminkin tuntui kadonneen maan alle totaalisesti. Välillä bändi kävi vetämässä keikkaa jollain hippifestareilla, mutta muuten ei tuntunut mitään tapahtuvan. 2008 - rakkauden vuosi - toi kumminkin muutoksen. Yhtye julkaisi ns. puskista kakkoslevyn, Peittoalueen ulkopuolella, joka edelleen aiheuttaa kylmiä väreitä. Tämä on suomalainen klassikko.
Jos Pasilasta Kallioon kuulostaa nykyisin hiukan naiivilta hippeilyltä, missä surrealismi on vain mausteena, niin Peittoalueen ulkopuolella on aivan toista maata. Levy seikkailee aivan omissa sfääreissään niin sanoituksissa kuin sävellyksissä. Genretys on aivan mahdotonta, kun jokainen biisi tuntuu vetävän yhtyeen ilmaisua jälleen aivan uuteen suuntaan. Levyllä on niin kaihoa (Muut jotka itkee, Kaipuun lohduton tie, Ihmisestä) kuin myös bilettä (Alakerran orkesteri, Kaisa meni diskoon, Tuubajuuba). Lähestulkoon täydellinen levy. Voiko levy olla huono, jos siinä käy höpisemässä Ior Bock.
Peittoalueen Ulkopuolella by Plutonium 74
Peittoalueen ulkopuolellakin on jo nyt kolme vuotta vanha, enkä ole taas pitkästä aikaan kuullut juuri mitään yhtyeestä. Tutkiva journalistinne kumminkin selvitti, että bändillä on tänä vuonna tasan yksi keikka, Espoon Kivenlahti Rockissa, ja kymppituumainen sinkku on tulossa/tullut. Bändin laulaja Ylermi Rajamaahan sen sijaan voi törmätä teatterilavoilla ja kohta valkokankaallakin. Mies kun on yksi pääosista yhden lempikirjani filmatisoinnissa, eli Pussikaljaelokuvassa. Uusi albumi ei olisi kyllä pahitteeksi, eihän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti