keskiviikko 19. lokakuuta 2011

Biophilia - eli kuinka salamarakastuin, tajusin ihastukseni puutteet ja opin olla välittämättä niistä


Björkin Biophilia on levy, joka otti haltuunsa ensikuuntelulla todella huumaavasti. Olin todella lumoutunut pehmeisiin ja syviin bassoihin, Björkin ääneen, heleisiin ja villeihin taustoihin sekä hienosti toimivaan teemaan. Kävi vain niin, että salamarakkaus hiipui vähän. Aloin nähdä puutteita, mitä en aiemmin nähnyt. Oliko aiempi hehkutukseni aivan turhaa?

Sanotaan nyt ainakin se, että Biophilia on rutkasti parempi kuin tätä edeltänyt Volta. Se jos mikä oli täysin suuntaan ja toiseen hortoillut sekametelisoppa, josta kukaan ei tiennyt, mikä sen piti olla. Siihen nähden Biophilia on ihailtavan yhtenäinen levy, vaikka kuinka huomiota yritettäisiin viedä iPad-sovelluksilla ja oudoilla instrumenteilla kokonaisuudesta johonkin täysin toissijaiseen.

Biophilian hienous omiin korviin on sen todella ajaton soundi, joka kumminkin ottaa elementtejä nykyisistä musiikkitrendeistä. Syvältä murisevat bassot olkoon yksi esimerkki niistä. Ajattomuudesta kielii myös levyn todella hieno tunnelma. Levyn rauhallinen ja eteerinen soundi pakottaa rauhoittumaan ja keskittymään, mikä on nykyisessä hyperaktiivisessa maailmassa todellinen hyve levylle. Se myös kielii kokonaisuudesta, jonka heikoimmatkaan lenkit eivät aiheuta inhoreaktioita.

Tosin ei käy kiistäminen, etteikö levylle olisi eksynyt ihan sekundaakin joukkoon. Keskelle levyä laitetut Dark Matter ja Hollow ovat vähän turhan yksipuolisia biisejä, jotka eivät pysty vetoamaan yhtä vahvasti kuin alkupuolelta esim. Thunderbolt ja Cosmogony. Levyn ns. rajut raidat Crystalline, Sacrifice ja Mutual Core ovat myös vähän turhan erottuvia juuri rajuutensa vuoksi, tosin Mutual Core on levyn parhaimmistoa ihan helposti.

Taidan olla niitä harvoja, jotka voivat suhteellisen surutta ylistää Björkin Biophiliaa. Itseäni ei haitannut se, etten ole levyä kuunnellut iPad-applicationin kanssa tai jaksanut selata ja selvittää joka ikistä instrumenttia, mitä levyllä on käytetty, koska sillä ei rehellisesti sanottuna ole ollut yhtään mitään väliä, kun olen kuunnellut ja nauttinut Biophiliasta. Se on hyvä kokonaisuus, jossa on pari heikkoa lenkkiä, mutta verrattuna Björkin aiempiin kokeiluihin, Biophilia on selkeä onnistuminen. Onko se Björkin paras levy - niin kuin aiemmin hehkutin - siihen en vielä halua ottaa kantaa. Fiilikseni kun ovat vaihdelleet levyn suhteen jo pariinkin otteeseen. Tällä hetkellä nostan sen kyllä ihan kärkikahinoihin niin Björkin tuotannossa kuin vuoden parhaimpien levyjenkin kohdalla.





3 kommenttia:

  1. Mutual Core <3 Mutta mä en tiedä miksi levy jättää mut edelleen vähän kylmäksi. Osittain. Sitten siellä on niitä mainitunlaisia helmiä. Jos kaikki olisivat yhtä tykkejä kuin Mutual Core, voisi levy helpostikin olla Björkin paras.

    VastaaPoista
  2. Mutual Core on kyllä aivan järjettömän hieno biisi, tästedes ehdoton suosikkini Björkiltä. Levyyn tutustuminen on kyllä muuten pahasti kesken ja noi lisähärpäkesovellukset jäänee kokonaan tarkastamatta. Toistaseks vaikuttanu kuitenki lupaavalta muutenkii

    VastaaPoista
  3. June: No ei tossa mun mielestä ole kuin pari heikkoa biisiä. Ja must Virus on kaikista hienoin!

    Eugen: Onhan se kova biisi! Mulla jäänee kaikki lisähärpäkkeet kans tsekkaamatta, koska en ole niitä tarpeelliseksi edes kokenu. Varmaan ihan kivaa bonaria toisivat, mutta ei mitään oleellista lisäsisältöä, mikä oleellisesti vaikuttaisi kokonaisuuteen.

    VastaaPoista