lauantai 8. tammikuuta 2011

Cover me

Koska menin idioottina tuhlaamaan suurimman osan joulukuusta listoille ja pistin kuun poikki "synttärien" kohdalla, niin loppuvuoden julkaisuja joutuu käsittelemään uuden vuoden puolella, mikä toki on todella paha etikettivirhe. Ja nyt en edes jaksa suurempia analyyseja tehdä. Kunhan sanon pari hyvää juttua.



Nouvelle Vague on viihdyttänyt ihmisiä jo usean vuoden ajan bossa nova ja lounge-versioillaan 70- ja 80-luvun punk-hiteistä. Neljäs levy Couleurs Sur Paris ilmestyi joulukuussa ja tällä kertaa käsittelyssä on Ranskan pop-hittejä 80-luvulta. Tyylipalettiakin on laajennettu jopa countryn puolelle.

Nouvelle Vaguella on vähän sama ongelma albumiformaatissa kuin muillakin cover-yhtyeillä. Illanistujaisissa on hauska pistää covereita taustalle soimaan, koska samalla ihmiset pääsevät pätemään musatietämystaidoillaan. Yksin kuunnellessa on vähän tylsää, kun biisit voi katsoa kansista ja pidemmän päälle loungekin kyllästyttää. Tämä on siis tekosyyni sille, etten ole oikeastaan kuunnellut Couleurs Sur Parisia vielä kertaakaan alusta loppuun kokonaan. Levyllä on kumminkin niin hyviä biisejä, että tätä voi suositella. Vanessa Paradisin laulama Week-end á Rome olkoot esimerkki sellaisesta hyvästä biisistä.



Couleurs Sur Parisia ei vielä löydä Spotifysta, eikä järin oikein Ranskan ulkopuoleltakaan, mutta hyvät levykaupat ovat levyä kyllä jo Suomessa napsineet hyllyyn. Hakekaa siis sieltä.

En ole The Jolly Boysienkaan levyä kokonaan kuunnellut, mutta heillä onkin levyllään yksi parhaimmista covereista pitkään aikaan. Versio Amy Winehousen Rehabista on niin hyvä, että luulin alkuperäisen Rehabin olevan versio The Jolly Boysien biisistä.



The Jolly Boys on viihdyttänyt kansaa Jamaikalla jo 50-luvulta asti. Yhtye koki pientä suosionpoikasta länsimaissa 80-luvulla reggae ja maailmanmusa-fanien keskuudessa, mutta uskallan sanoa, että uusin levy Great Expectation on tuonut yhtyeen suurempaan suosioon kuin koskaan. Ainoastaan Rehabia kunnolla kuunnelleena mainostan vain, että levyllä on yhtyeen versioita sellaisista biiseistä kuin Blue Monday, Perfect Day, Hanging On The Telephone ja Riders On The Storm. Ja ne versiot voi kuulla Spotifysta. Ja kun olet sen Spotifysta kuunnellut ja tykännyt, niin osta se.

2 kommenttia:

  1. Jolly Boys on aika... erikoinen tapaus.
    (Vaihdoin muuten blogialustaa, jos yhtään saa mainostaa?)

    VastaaPoista
  2. Erikoinen joo, mutta ihan hauska. Tällaiset vanhojen ukkojen breikkaustarinat vanhalla iällä ovat aina todella sympaattisia.

    Ja kiitos infosta. Annetaan nyt poikkeuslupa mainostukseen. ;)

    VastaaPoista