Rockin kuolemasta ollaan puhuttu niin kauan kuin jaksan muistaa. Vuosituhannen alussa jokainen musiikkimedia meuhkasi rockin kuolemasta, vaikka asiat olivat ihan hyvin. Uusia bändejä tuli kuin sieniä sateella ja jopa pohjoismaisia rock-yhtyeitä seurattiin ympäri maailmaa. Toisin on nyt. Rock on olemassa vain reliikkien muodossa, jotka kiertävät nostalgian vuoksi ympäri palloa täyttämässä stadionin toisensa jälkeen, myymässä paitoja joita hipsteritkin voivat pitää päällänsä ironian vuoksi, ja valtakunnallisen rock-kanavan ohjelmisto koostuu Metallicasta ja Volbeatista. Mikä on mennyt pieleen?
2000-luvun rockin ongelma on ollut se, että jokainen uusi rock-yhtye haluaa stadioneille ja mahdollisimman nopeasti. Kun rock viedään stadioneille ja urheiluareenoille, niin voitte hyvin kuvitella miten siinä käy. Limsa pahvimukissa ja popcorn-astia istumakatsomossa ei ole vaaraa ja kapinaa nähnytkään. Ongelma ei ole pelkästään isompien yhtyeiden kohdalla. Uudet rock-yhtyeet tuntuvat kaikki olevan varsinkin Suomessa Gunnarien ja Mötley Crüen jalanjäljillä kulkevia "katurockareita", joille tyyli on tärkeämpää kuin musiikillinen sisältö. Erikoishousuilla ja erikoistukalla ei vielä olla rock-yhtye.
Antti jo kirjoitti klassisen rockin kuolemasta omassa blogissaan. Mielestäni näillä jo asemansa vakiinnuttaneilla reliikeillä ei ole mitään hätää. Levyt ja keikat myy niin kauan, kun suurin osa rock-faneista on sitä mieltä, että nykymusa on paskaa. Juuri nykyrockilla menee tällä hetkellä huonommin kuin koskaan. The Strokesin vanavedessä koettu garagerockin ja "Scandinavian action rockin" nousu hiipui äkkiä ja nyt se on jo kuollut. The Strokes toki julkaisee tänä vuonna uuden levyn, mutta muut breikkaajat ovat joko hajonneet tai lopettaneet uuden musiikin teon. Esimerkkilista on todella pitkä. The Libertines, The Hives, The Hellacopters, The White Stripes, The Flaming Sideburns, The Vines jne. The Strokes on lähes ainoa selviytyjä ja suurin osa yhtyeen faneista tuntuvat odottavan levyä enemmän pelonsekaisin kuin innostunein tuntein. Briteissä muutama vuosi sitten koettu The Libertinesin jälkeläistenkin nousu hiipui alta aikayksikön. The Pigeon Detectives oli mainiosta ensimmäisestä levystä huolimatta tuomittu landfilliksi ja The Enemy on kaikessa uhossaan lähinnä hellyyttävä. Ja niiden pitäisi opetella tekemään biisejä.
Pointtini on siis se, että uusia tekijöitä tarvittaisiin ja kipeästi. Tällä hetkellä rockin maine tuntuu lepäävän Musen, Foo Fightersin, Queens Of The Stone Agen ja Kings Of Leonin hartioilla ja kun nämä ovat stadioneita täyttäviä ja kaikkia miellyttäviä yhtyeitä, niin mitään mullistavaa emme tule kokemaan. Rock tuntuukin nyt joko jämähtäneen täysin marginaaleihin, missä tehdään marginaaliryhmille omaa genremusaa, tai sitten kaikkia miellyttävää yhteislaulu-rockia.
Julkaisujen suhteen tämä vuosi näyttää olevan käänteen tekevä piristävä poikkeus. Social Distortion ja Beady Eye tulevat julkaisemaan levyt, jotka ovat niin perusasioiden ytimessä, että niiden luulisi uppoavan jokaiseen rockin ystävään. Social D tietty vähän rankemman ja Beady Eye kevyemmän ystäville. Mona on potentiaalinen tulokas, kuten myös The Vaccines. Glasvegas, Arctic Monkeys ja The Strokes voidaan myös laskea rockin puolelle tämän vuoden albumijulkaisijoista. Tulevatko nämä yhtyeet kumminkaan herättämään suurempaa rock-maniaa? Tuskin sanoo pessimisti-Lauri. Tällä kertaa haluan kyllä olla väärässä.
Miksi rockin kuolema sitten on huono asia? Koska rockissa ollaan aina osattu keskittyä olennaisuuteen ja se tyydyttää hyvin primitiivisiä aisteja. Rock on myös juuri sen verran yksinkertaista musiikkia, että siitä nauttiakseen voi ihan rauhassa pomppia ympäriinsä, juoda kaljaa, paiskailla yläfemmoja ja kokea olevansa vielä nuori kapinallinen. Ainakin minä haluan.
Loppuun vielä biisi yhtyeeltä, jonka kuolema tuntui lyövän viimeisen naulan arkkuun. Ja tietenkin levyltä mistä otsikko on napattu. Nicke, tee rockia!
Olipa harvinaisen yhdentekevä kirjoitus. Tell us something we don't know.
VastaaPoistaOlipa harvinaisen rakentava palaute. Totuttuun tapaan.
VastaaPoistaMutta Nickehän tekee Rockia. Imperial State Electricin debyyttilevy ilmestyi viime vuonna. Kannattaa tsekata jos The Hellacoptersista tykkäät. Spotifysta löytyy.
VastaaPoistaMy bad... Jotenkin tuli skipattua Imperialit, kun puhuttiin niin vahvasti powerpopista ja joku kuulemani biisi ei oikein jaksanut vakuuttaa. Eipä tuo levy nyt niin kaukana Hellacoptersista ollut, että pitäisi huolestua.
VastaaPoistaKiitos vinkistä!
Nojoo. Mun mielestä toi on vähän väsynyt teesi. Kun saman kirjoituksen olisi voinut kirjoittaa ihan hyvin kymmenen tai kaksikymmentä vuotta sitten, kun vaan vaihtaisi bändien nimet toisiin. Musakulttuuri kulkee sykleissä.
VastaaPoistaJa sen postmodernin pirstaloitumisen kanssa on vaan pakko nyt sit elää. Se tuo kuitenkin myös hyviä asioita. Kuten sen, ettei musadiggareiden tarvi välittää siitä, että voiko tätä nyt kuunnella ja onko se tarpeeksi uskottavaa tai jotain. Tai siis musta ainakin tuntuu, että tämä nykyinen sekasotku johtaa paljon vähäisempään kyräilyyn ja muuhun selliseen ulkomusiikilliseen roskaan.
Mut joo, siis radion tilanne on surkea mutta sitä nyt ei onneksi nykyään ole pakko kuunnella, kun vaihtoehtoja on. Ei rock ole kuollut, se vaan elää eri tavalla.
Totta tuo pirstaloituminen. Tuskinpa enää mikään alakulttuuri nousee grungen tai brittipopin tapaiseen suosioon enää koskaan. Toisaalta ei ehkä ole tarviskaan. Alakulttuuritkin on pirstaloituneet niin moneen osaan, että kaikille varmasti löytyy oma paikkansa. Jos miettii tätä kulttuuriaspektin kautta.
VastaaPoistaEn tiedä kuin pahaa kyräily on aiemmin ollut, mutta kyllähän sitä vieläkin on ihan tarpeeksi. Kyl mun Bad Brainsin paita sai pari "pahaa silmää" GY!BE:nkin keikalla. :D
Mun on muuten pitänyt kommentoida tätä jo monta päivää, mutta aina on "ollut jotain muuta". Laurilla on hyvä pointti kirjoituksessaan.
VastaaPoistaRockin tilanne ei missään tapauksessa ole samassa syklissä kuin se oli esim vuonna -90 (ennen Nevermindia ja Metallican Black Albumia), jolloin rockin huonoa tilaa myös päiviteltiin. Tällä hetkellä maailma on täynnä kaupallisia kanavia stadionluokan bändeille. On festareita, on radiokanavia, on rokkilehtiä. Ja mikä tärkeintä, isoille bändeille olisi maksukykyinen yleisö valmiina.
Musiikkikentän pirstaloituminen on vaikuttanut siihen, että pienet purot ovat kasvaneet, mutta niin on rockin valtavirtakin paisunut - ainakin kuluttajien määrässä laskettuna. Isojen bändien keikkaliksat ovat laskeneet, mutta samalla isojen festivaalien tuottaminen keskikokoisilla paikkakunnilla on muuttunut kannattavammaksi.
Kaikki muu on tällä hetkellä valmiina, vain isot rockbändit puuttuvat. Ja isoksi bändiksi ei nykyään kasveta - niin kuin ei aikaisemminkaan ole kasvettu - muita bändejä apinoimalla.
Viimeisestä kappaleestasi tuli mieleen, että kun isolle rockbändille olisi kaikki nyt ikään kuin tarjottimella vain otettavaksi, niin miksi uusia rock-bändejä ei tunnu tulevan mistään? Johtuuko juuri siitä, että muita bändejä apinoimalla ei saavuta mitään. Onko rockin saralla tehty jo kaikki, että uutta ei enää pysty tekemään? Aika pelottava ajatus.
VastaaPoista