maanantai 10. tammikuuta 2011

Hypeviikko: Jamie Woon

Tervetuloa ensimmäiselle teemaviikolle blogissani. Olen jo jonkun aikaa miettinyt, että olisi hauskaa pitää postauksissa teemaviikko. Nyt kun tammikuu vaikuttaa olevan levyjulkaisujen suhteen huopatossutehdasmaisen hiljainen, niin teemaviikon voi toteuttaa huoletta.

Tämän viikon pyhitän kokonaan vuoden 2011 soundeille. Normaalisti tekisin tämän niin, että laittaisin viisi videota eri artisteilta ja nopeat kommentit alle. Nyt pyhitän kokonaisen postauksen aina yhdelle artistille tai bändille, joiden odotan nousevan tänä vuonna nousevan suurempaan sukseeseen. Olen aiemminkin jo avautunut siitä, etten todellakaan osaa hypettää tai löytää hypen arvoisia tuoreita bändejä. Arvostan albumiformaattia niin paljon, että uusien artistien etsiminen tapahtuu yleensä albumien kautta. Paremman tekemisen puutteessa tein poikkeuksen ja tyyppasin NME:n ja BBC:n mainitsemia tuoreita bändejä ja yllätyksekseni innostuin aika monesta. Tästä alkaa löytöretkeni tulosten ruotiminen.


Ensimmäisenä on vuorossa brittiartisti Jamie Woon, joka oli BBC:n Sound Of 2011-äänestyksen nelonen. Jamie Woon tekee minimalistista soul/r'n'b/post-dubstep-hybridiä, jonka pääosassa on hänen aivan käsittämättömän upea ääni. Mies on jo 2007 julkaissut debyytti-ep:nsä Wayfaring Stranger, jonka nimibiisistä dubstep-epäjumala Burial on tehnyt remixin, joka on piireissä kaiketi isokin hitti.



Wayfaring Strangerista voi päätellä jo jotain Jamie Woonin musiikista. Taustat eivät vyöry päälle, eikä basso jyrise. Jamie laulaa kuin enkeli ja sekös miellyttää korvia. Olen täysin myyty Jamien kappaleiden edessä, koska harvemmin olen kuullut kappaleita, joiden pääjuttu on lähes täysin laulajan ääni. Nyky-dubstep onkin muuttumassa vähitellen pois kappaleita hallitsevasta wobble-bassosta, mutta silti näin vähäeleistä ja vahvasti vokaaleihin pohjaavaa dubstepia en ole ennen kuullut. Itseäni ainakin tämä miellyttää huomattavasti enemmän, kuin se jo stereotyyppinen bassokuritus.

Biisi, joka sai minut rakastumaan Jamie Woonin musiikkiin on Spirits. Tässä on ehkä elämäni hypnoottisimmat ja maagisimmat kuusi minuuttia, mitä olen kokenut musiikin parissa. Nyt olen ihan tosissani. Olen täysin myyty ja ylisanoja ei voi käyttää liikaa. Kuunnelkaa itse. Vaikka biisi on kolmen vuoden takaa, niin ei se sen huikeutta vähennä ollenkaan.



Jamie Woonin debyyttialbumi tulee huhtikuussa Polydorilta. Arvatkaa vaan odotanko jo nyt enemmän kuin mitään muuta. Loppuun vielä Night Air, joka on myös silkkaa huikeutta. Ja varmaankin ainoa tämän postauksen kappaleista, joka tulee päätymään debyyttilevylle.



Pakko on vielä mainita, että Jamien nettisivuilta voi käydä sähköpostiosoitetta vastaan lataamassa kappaleen Blue Truth. Suosittelen käymään muutenkin sivuilla. Ovat äärimmäisen tyylikkäästi toteutettu.

Kuva täältä.

2 kommenttia:

  1. james blaken ohella odotan tätä woonin debyyttiä ehkä eniten! ja mulki on ihan sama ton äänen kanssa, tulee niin harvoin kuunneltuu mitään jossa laulajan ääni on oikeesti näin hieno. vaikka pakko kyl sanoa että mulle kolahtaa spiritsiä enemmä toi night air, tosin ehkä vaan siks että siin kuuluu burial niin vahvasti :--D

    VastaaPoista
  2. Mulle toi Spirits uppoo niin hienosti just sen takia, että siinä Woonin ääni pääsee paljon paremmin esiin. Vähän jo harmittaa, että yhtä minimalistista menoa tuskin on levyllä.

    Aika harvinainen tilanne, että venaan jo kahta tulevaa dubstep-levyä. En mä edes tykännyt koko genrestä pari vuotta taaksepäin. :D

    VastaaPoista